Karjala http://vapaavuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133626/all Mon, 13 May 2019 09:36:41 +0300 fi Karjalaiskäki http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/275904-karjalaiskaki <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Kiinnostavaa karjalaismusaa: <a href="http://ilmari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/136531-viktor-tsoi-ja-igor-talkov">Viktor Tsoin</a> &quot;Kukushka&quot; (käki) mukavalla karjalaiskielellä; aunuksen murteella. Esiintyjänä petroskoilainen/lahtelainen&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/enska.jakobson">Enska Jakobson</a>.</p> <p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/ssDi8gcngkA?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/ssDi8gcngkA?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p> <p><em>Pajuo vie täs kirjutettavua Äijygo, sano, kägöi, iel on? Linnas minul eliä vai tagamual, Kivenny vai tiähtenny olla roih, vie roih. Päiväine, minuh kačahtai vai, Käit minun ičessäh kobristutah, Vai porohua ollou, sytytä net, net kai. Kenbo tulou yksinästy jälgie myö, Vägevät da rohkiembat piät omat pandih Toras, kai hyö. Vähä kedä jäi, ken kesti loppussah, Tervehen jäi, ei säristä käit täl mual, Тäl mual. Päiväine, minuh kačahtai vai, Käit minun ičessäh kobristutah, Vai porohua ollou, sytytä net, net kai. Kusbo nygöi olet, oma valdaine, Kenenkebo sit huondestu jo vastuat, Sanot, vai et. Sinunke on hyvä, paha sinuttah, Pletin alle puututin hardiet dai piän, Dai piän. Päiväine, minuh kačahtai vai, Käit minun ičessäh kobristutah, Dai porohua ollou, sytytä net, net kai.</em></p> <p>Viktor Tsoin alkuperäinen löytyy täältä:</p> <p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=hERIpmpNPOs">https://www.youtube.com/watch?v=hERIpmpNPOs</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kiinnostavaa karjalaismusaa: Viktor Tsoin "Kukushka" (käki) mukavalla karjalaiskielellä; aunuksen murteella. Esiintyjänä petroskoilainen/lahtelainen Enska Jakobson.

https://www.youtube.com/watch?v=ssDi8gcngkA

Pajuo vie täs kirjutettavua Äijygo, sano, kägöi, iel on? Linnas minul eliä vai tagamual, Kivenny vai tiähtenny olla roih, vie roih. Päiväine, minuh kačahtai vai, Käit minun ičessäh kobristutah, Vai porohua ollou, sytytä net, net kai. Kenbo tulou yksinästy jälgie myö, Vägevät da rohkiembat piät omat pandih Toras, kai hyö. Vähä kedä jäi, ken kesti loppussah, Tervehen jäi, ei säristä käit täl mual, Тäl mual. Päiväine, minuh kačahtai vai, Käit minun ičessäh kobristutah, Vai porohua ollou, sytytä net, net kai. Kusbo nygöi olet, oma valdaine, Kenenkebo sit huondestu jo vastuat, Sanot, vai et. Sinunke on hyvä, paha sinuttah, Pletin alle puututin hardiet dai piän, Dai piän. Päiväine, minuh kačahtai vai, Käit minun ičessäh kobristutah, Dai porohua ollou, sytytä net, net kai.

Viktor Tsoin alkuperäinen löytyy täältä:

https://www.youtube.com/watch?v=hERIpmpNPOs

]]>
7 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/275904-karjalaiskaki#comments Kulttuuri Karjala Mon, 13 May 2019 06:36:41 +0000 Ilmari Schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/275904-karjalaiskaki
Volga-21 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/valokuvaus/269831-volga-21 <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Meitä on moneksi ja minä yksi heistä. Jostain ihmeen syystä olen aina ollut kiinnostunut neukkutekniikasta. Eräs syy siihen lienee se tosiasia, että moinen harrastus on aika halpa, hauskuuden ohella. Elämämatkani varrella on ollut Ural-kuorma-auto, pönttö-UAZ (&quot;buhanka&quot;), lukematon määrä latukoita, jokunen mosse ja kotona on nytkin pari neukkutraktoria.&nbsp;Jossain vaiheessa piti saada Volga-21 (tuo Suomessakin 1960-luvulta tuttu maalaistaksi &quot;peuranokkavolga&quot;).</p><p>Ensimmäinen vaihe oli hyväkuntoisen Volga-auton etsiminen. Pitkäjänteinen työ tuotti vihdoin tulosta joulukuussa 2001 kun löysin lehtien &rdquo;pikkuannonsista&rdquo; huippuyksilön Karjalan Nadvoitsasta. Auto oli ollut erään miliisipäällikön yksityiskäytössä ja kun mies kuoli se seisoi pitkään kuivassa autotallissa ennen kuin leski möi sen eteenpäin. Koska alkuperäinen kone oli ehtinyt &rdquo;kuivua&rdquo; pilalla seuraava omistaja asensi siihen Volga-24:n moottorin sekä uuden vaihdelaatikon. Auto (vm.1964) myytiin nyt pois korkean polttoainekulutuksen takia. Kaupat tehtiin ja keväällä auto rekisteröitiin tuttavan venäläisliikemiehen nimiin siten, että auto näyttäisi edelleen mahdollisimman alkuperäiseltä, vaikka varsinainen omistaja olikin suomalainen. Venäjällä ulkomaalaisen omistama autohan varustetaan aina keltapohjaisella rekisteritunnuksella, mutta sellaista en kaivannut. Nyt sain autooni aidot, venäläisrekisteritunnukset sekä Karjalan tunnusluku 10. Segezan notaarin allekirjoittama doverennost eli valtakirja oikeutti minua, ulkomaanasukasta, ajamaan kyseisellä venäläisautollani. Doverennost tulikin toimimaan matkalla miliisitarkastuksissa hyvin, koska se oli Venäjän liikennelainmukainen. Auto katsastettiin ennen lähtöä ja sen lisäksi asensin siihen rullavyöt, niskatuet sekä radion. Palomies Olegista ja hänen segezalaisesta autotallista tehdystä pikkupajasta oli paljon apua valmistelutyössä. Muuten auto olikin kuin uusi eikä tarvinnut suurempaa remonttia.</p><p>Ohessa arkistostani esille tupsahtaneet kuvat eräästä vuoden 2003 reissusta, Vienan Karjalan Kuittijärven ympäri. Kyseisen Volgan möin myöhemmin petroskoilaiselle muusikolle, joka sanoi aina himoittaneensa tuota volgamallia. Kuten alussa totesin: meitähän on moneksi.</p><p><a href="http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/52746-kulkupeleja-volga-21" title="http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/52746-kulkupeleja-volga-21">http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/52746-kulkupeleja-volga-21</a></p><p><a href="http://ilmari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/209448-volgan-rannalla-ja-kyydissa-koettua" title="http://ilmari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/209448-volgan-rannalla-ja-kyydissa-koettua">http://ilmari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/209448-volgan-rannalla-...</a></p><p>P.S. Vaikka venäläiset kehuvatkin Volgan kansallista omaperäisyyttä, niin tarkkaavainen lukija tietänee hieman paremmin:</p><p><a href="http://englishrussia.com/2008/03/19/ford-and-volga/" title="http://englishrussia.com/2008/03/19/ford-and-volga/">http://englishrussia.com/2008/03/19/ford-and-volga/</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Meitä on moneksi ja minä yksi heistä. Jostain ihmeen syystä olen aina ollut kiinnostunut neukkutekniikasta. Eräs syy siihen lienee se tosiasia, että moinen harrastus on aika halpa, hauskuuden ohella. Elämämatkani varrella on ollut Ural-kuorma-auto, pönttö-UAZ ("buhanka"), lukematon määrä latukoita, jokunen mosse ja kotona on nytkin pari neukkutraktoria. Jossain vaiheessa piti saada Volga-21 (tuo Suomessakin 1960-luvulta tuttu maalaistaksi "peuranokkavolga").

Ensimmäinen vaihe oli hyväkuntoisen Volga-auton etsiminen. Pitkäjänteinen työ tuotti vihdoin tulosta joulukuussa 2001 kun löysin lehtien ”pikkuannonsista” huippuyksilön Karjalan Nadvoitsasta. Auto oli ollut erään miliisipäällikön yksityiskäytössä ja kun mies kuoli se seisoi pitkään kuivassa autotallissa ennen kuin leski möi sen eteenpäin. Koska alkuperäinen kone oli ehtinyt ”kuivua” pilalla seuraava omistaja asensi siihen Volga-24:n moottorin sekä uuden vaihdelaatikon. Auto (vm.1964) myytiin nyt pois korkean polttoainekulutuksen takia. Kaupat tehtiin ja keväällä auto rekisteröitiin tuttavan venäläisliikemiehen nimiin siten, että auto näyttäisi edelleen mahdollisimman alkuperäiseltä, vaikka varsinainen omistaja olikin suomalainen. Venäjällä ulkomaalaisen omistama autohan varustetaan aina keltapohjaisella rekisteritunnuksella, mutta sellaista en kaivannut. Nyt sain autooni aidot, venäläisrekisteritunnukset sekä Karjalan tunnusluku 10. Segezan notaarin allekirjoittama doverennost eli valtakirja oikeutti minua, ulkomaanasukasta, ajamaan kyseisellä venäläisautollani. Doverennost tulikin toimimaan matkalla miliisitarkastuksissa hyvin, koska se oli Venäjän liikennelainmukainen. Auto katsastettiin ennen lähtöä ja sen lisäksi asensin siihen rullavyöt, niskatuet sekä radion. Palomies Olegista ja hänen segezalaisesta autotallista tehdystä pikkupajasta oli paljon apua valmistelutyössä. Muuten auto olikin kuin uusi eikä tarvinnut suurempaa remonttia.

Ohessa arkistostani esille tupsahtaneet kuvat eräästä vuoden 2003 reissusta, Vienan Karjalan Kuittijärven ympäri. Kyseisen Volgan möin myöhemmin petroskoilaiselle muusikolle, joka sanoi aina himoittaneensa tuota volgamallia. Kuten alussa totesin: meitähän on moneksi.

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/52746-kulkupeleja-volga-21

http://ilmari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/209448-volgan-rannalla-ja-kyydissa-koettua

P.S. Vaikka venäläiset kehuvatkin Volgan kansallista omaperäisyyttä, niin tarkkaavainen lukija tietänee hieman paremmin:

http://englishrussia.com/2008/03/19/ford-and-volga/

 

 

]]>
22 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/valokuvaus/269831-volga-21#comments Valokuvaus Autoilu Karjala Neuvostoliitto Venäjä Mon, 18 Feb 2019 07:51:20 +0000 Ilmari Schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/valokuvaus/269831-volga-21
Unelma Konkka http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/266557-unelma-konkka <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Olipa vaikuttava lukukokemus; jo pelkästään siitä syystä, miten sattumanvaraisesti ryhdyin sen lukemiseen. Joulun aikana luin loppuun Suomussalmen kirjastosta lainatun &quot;<em>Matka muinaiseen Suomeen</em>&quot;-kirjan ja pähkäilin mitä lukisin sen jälkeen. Siis, en nyt kirjoita Ilari Aallon <a href="http://anjakuoppa.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/239137-helppo-matka-muinaisuuteen-ilari-aallon-ja-elina-helkalan-mukana">hauskasta kirjasta</a> vaan aivan toisenlaisesta &quot;muinaiskirjasta&quot;.&nbsp;</p><p>Monien vuosien aikana tein projektityötä niin Venäjän Karjalassa kuin muuallakin <a href="http://ilmari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/137215-luoteis-venaja-severo-zapad">Luoteis-Venäjällä</a> ja matkan varrella sain monenlaiset lahjat; usein paperikassi, jossa oli butilka, jotain käsityötä ja kirja. Yksi niistä kirjoista oli erään Katri Korvelan &quot;<em>Virran tuolla puolen</em>&quot;, jonka ulkoasu, paperinlaatu ja -tuoksu muistuttivat vahvasti neuvostoaikoja, vaikka painovuosi oli 1996. Kirja oli jäänyt lukematta, kuten niin moni lahjakirja valitettavasti jää.</p><p>Niinpä, Tapaninpäivänä, tartuin Katrin kirjaan ja se vei (alkukankeuden jälkeen) minut mennessään. Teksti ja painoasu on tiivis ja nykyinen kustantaja olisi 126-sivuisesta kirjasta helposti saanut 300-sivuisen. Päänovellissaan (&quot;Virran tuolla puolen&quot;) kirjoittaja kertoi 1930-luvun Neuvosto-Karjalasta, mutta muissa novelleissa kerrotaan myös neuvostojälkeisestä, &quot;Jeltsinin ajan&quot;, kovasta elämästä sekä siitä jaksosta kun &quot;Katri&quot; työskenteli Tartossa, 1940-luvun lopussa. Vaikka monet päähenkilöt kulkevatkin eri nimillä, niin kirjoittajan taustasta käy ilmi, että kertomukset perustuvat vahvasti hänen omiin kokemuksiinsa Rukajärvellä, Repolan Lieksajärvellä jne. Hieno lukukokemus joka tapauksessa (suosittelen kovasti); mutta nyt itse blogin otsikkoon, siis tuntemattomaan kirjailijaan:&nbsp;</p><p>Kun aloin ottamaan selvää kuka onkaan tuo Katri Korvela, niin avautui aivan uusi maailma ja ihmiskohtalo. Katri Korvela on <strong>Unelma Konkka</strong>-nimisen tohtoritutkijan nimimerkki (itse asiassa se on hänen äitinsä nimi: Katri Vanhanen/Korvelan Katri/Korven Jaakon tytär), joka osoittautui inkeriläiseksi kansanperinteen tutkijaksi. Unelma väitteli tohtoriksi vuonna 1965 aiheena &quot;Karjalan pilasadut&quot; (Карельская сатирическая сказка), jonka jälkeen hän toimi 20 vuotta tutkijana Petroskoin tiedeakatemian kielen, kirjallisuuden ja historian instituutissa. Kun, 1980-luvulla, hän halusi julkaistaa pääteoksensa &quot;<em>Ikuinen ikävä. Karjalaiset riitti-itkut&quot;, </em>Unelma mainitsi (ja kiitti) tulevassa johdannossaan suomalaisia kansanperinteen tutkijoita, kuten mm. professori Pertti Virtarantaa. Politrukeille tämä ei kuulemma käynyt päinsä, koska siitä ilmeni <em>ideologista ristiriittaa</em> (вопрос о несоответствии работы У.С. Конкка партийной идеологии)...Unelmalta vaadittiin suomalaisnimien poistamista, johon hän ei suostunut (&quot;Автора заставляли вычеркнуть финские имена, она не согласилась и ушла из института&quot;)&nbsp;vaan otti lopputilin (<a href="https://ptzgovorit.ru/content/%C2%ABi-serdtse-uzhe-ne-otzovetsya%C2%BB">lähde</a>). Periaatteen nainen, jonka tyylikäs päätös yksinkertaisesti perustui hänen aivan liian pitkäaikaisiin kokemuksiinsa... Onneksi Unelma Konkan vaikuttava julkaisu&nbsp;ilmestyi <a href="https://kuvat.huuto.net/v1/e725/ffc659cbaee979c66f61bc142d8/361924778-m.jpg">Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana</a> jo vuonna 1985, koska suomalaiset heti tajusivat sen arvon. Petroskoissa Unelman pääteos julkaistiin vasta sensuuriajan jälkeen, vuonna 1992.</p><p>Varsinkin nuorena Unelma eli kovan elämän, kuten niin moni inkeriläinen, venäläinen, kanadansuomalainen jne, jne siihen aikaan ja siihen paikkaan. Mikäli hänen elämäkohtalonsa kiinnostaa, niin tehkää haku. Joka tapauksessa Unelma syntyi 20 km Pietarista koilliseen, Toksovon Konkkalan kylässä, vuonna 1921 ja hän kuoli Lappeenrannassa vuonna 2011, poikansa <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvi_Perttu">Arvi Pertun</a> luona. Unelma oli naimisissa vienalaiskirjailija <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_Perttu">Pekka Pertun</a> kanssa ja siitä liitosta syntyi yksi poika, joka nykyään asuu Lieksassa ja toimii kirjailijana ja kääntäjänä. Kiinnostava seikka on sekin, että suomalaiskirjailija <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Juhani_Konkka">Juhani Konkka</a> on Unelman vanhempi veli, joka kuitenkin muutti jo Suomeen vuonna 1919, ennen Unelman syntymää.</p><p>Olkoon tämä blogi vaatimaton ja postuumi hatunnosto hienolle ihmiselle ja tutkijalle! Oheiset videot (suomeksi + venäjän tekstitys) sekä linkit kertokoot lisää.</p><p>Opin tästä taas kerran, että <em>aina kannattaa tarttua &quot;outoihin&quot; kirjoihin</em>.</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/wttRlazmRpo?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/wttRlazmRpo?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>&nbsp;</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/IwzIxLy-hd8?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/IwzIxLy-hd8?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p><a href="https://kalevalaseura.fi/kalevalaseurasta/palkinnot/kalevalaseuran-palkinto/unelma-konkka/" title="https://kalevalaseura.fi/kalevalaseurasta/palkinnot/kalevalaseuran-palkinto/unelma-konkka/">https://kalevalaseura.fi/kalevalaseurasta/palkinnot/kalevalaseuran-palki...</a></p><p><a href="https://olo.wikipedia.org/wiki/Unelma_Konkka" title="https://olo.wikipedia.org/wiki/Unelma_Konkka">https://olo.wikipedia.org/wiki/Unelma_Konkka</a></p><p><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%BE%D0%BD%D0%BA%D0%BA%D0%B0,_%D0%A3%D0%BD%D0%B5%D0%BB%D0%BC%D0%B0_%D0%A1%D0%B5%D0%BC%D1%91%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D0%BD%D0%B0" title="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%BE%D0%BD%D0%BA%D0%BA%D0%B0,_%D0%A3%D0%BD%D0%B5%D0%BB%D0%BC%D0%B0_%D0%A1%D0%B5%D0%BC%D1%91%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D0%BD%D0%B0">https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%BE%D0%BD%D0%BA%D0%BA%D0%B0,_%D0%...</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olipa vaikuttava lukukokemus; jo pelkästään siitä syystä, miten sattumanvaraisesti ryhdyin sen lukemiseen. Joulun aikana luin loppuun Suomussalmen kirjastosta lainatun "Matka muinaiseen Suomeen"-kirjan ja pähkäilin mitä lukisin sen jälkeen. Siis, en nyt kirjoita Ilari Aallon hauskasta kirjasta vaan aivan toisenlaisesta "muinaiskirjasta". 

Monien vuosien aikana tein projektityötä niin Venäjän Karjalassa kuin muuallakin Luoteis-Venäjällä ja matkan varrella sain monenlaiset lahjat; usein paperikassi, jossa oli butilka, jotain käsityötä ja kirja. Yksi niistä kirjoista oli erään Katri Korvelan "Virran tuolla puolen", jonka ulkoasu, paperinlaatu ja -tuoksu muistuttivat vahvasti neuvostoaikoja, vaikka painovuosi oli 1996. Kirja oli jäänyt lukematta, kuten niin moni lahjakirja valitettavasti jää.

Niinpä, Tapaninpäivänä, tartuin Katrin kirjaan ja se vei (alkukankeuden jälkeen) minut mennessään. Teksti ja painoasu on tiivis ja nykyinen kustantaja olisi 126-sivuisesta kirjasta helposti saanut 300-sivuisen. Päänovellissaan ("Virran tuolla puolen") kirjoittaja kertoi 1930-luvun Neuvosto-Karjalasta, mutta muissa novelleissa kerrotaan myös neuvostojälkeisestä, "Jeltsinin ajan", kovasta elämästä sekä siitä jaksosta kun "Katri" työskenteli Tartossa, 1940-luvun lopussa. Vaikka monet päähenkilöt kulkevatkin eri nimillä, niin kirjoittajan taustasta käy ilmi, että kertomukset perustuvat vahvasti hänen omiin kokemuksiinsa Rukajärvellä, Repolan Lieksajärvellä jne. Hieno lukukokemus joka tapauksessa (suosittelen kovasti); mutta nyt itse blogin otsikkoon, siis tuntemattomaan kirjailijaan: 

Kun aloin ottamaan selvää kuka onkaan tuo Katri Korvela, niin avautui aivan uusi maailma ja ihmiskohtalo. Katri Korvela on Unelma Konkka-nimisen tohtoritutkijan nimimerkki (itse asiassa se on hänen äitinsä nimi: Katri Vanhanen/Korvelan Katri/Korven Jaakon tytär), joka osoittautui inkeriläiseksi kansanperinteen tutkijaksi. Unelma väitteli tohtoriksi vuonna 1965 aiheena "Karjalan pilasadut" (Карельская сатирическая сказка), jonka jälkeen hän toimi 20 vuotta tutkijana Petroskoin tiedeakatemian kielen, kirjallisuuden ja historian instituutissa. Kun, 1980-luvulla, hän halusi julkaistaa pääteoksensa "Ikuinen ikävä. Karjalaiset riitti-itkut", Unelma mainitsi (ja kiitti) tulevassa johdannossaan suomalaisia kansanperinteen tutkijoita, kuten mm. professori Pertti Virtarantaa. Politrukeille tämä ei kuulemma käynyt päinsä, koska siitä ilmeni ideologista ristiriittaa (вопрос о несоответствии работы У.С. Конкка партийной идеологии)...Unelmalta vaadittiin suomalaisnimien poistamista, johon hän ei suostunut ("Автора заставляли вычеркнуть финские имена, она не согласилась и ушла из института") vaan otti lopputilin (lähde). Periaatteen nainen, jonka tyylikäs päätös yksinkertaisesti perustui hänen aivan liian pitkäaikaisiin kokemuksiinsa... Onneksi Unelma Konkan vaikuttava julkaisu ilmestyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana jo vuonna 1985, koska suomalaiset heti tajusivat sen arvon. Petroskoissa Unelman pääteos julkaistiin vasta sensuuriajan jälkeen, vuonna 1992.

Varsinkin nuorena Unelma eli kovan elämän, kuten niin moni inkeriläinen, venäläinen, kanadansuomalainen jne, jne siihen aikaan ja siihen paikkaan. Mikäli hänen elämäkohtalonsa kiinnostaa, niin tehkää haku. Joka tapauksessa Unelma syntyi 20 km Pietarista koilliseen, Toksovon Konkkalan kylässä, vuonna 1921 ja hän kuoli Lappeenrannassa vuonna 2011, poikansa Arvi Pertun luona. Unelma oli naimisissa vienalaiskirjailija Pekka Pertun kanssa ja siitä liitosta syntyi yksi poika, joka nykyään asuu Lieksassa ja toimii kirjailijana ja kääntäjänä. Kiinnostava seikka on sekin, että suomalaiskirjailija Juhani Konkka on Unelman vanhempi veli, joka kuitenkin muutti jo Suomeen vuonna 1919, ennen Unelman syntymää.

Olkoon tämä blogi vaatimaton ja postuumi hatunnosto hienolle ihmiselle ja tutkijalle! Oheiset videot (suomeksi + venäjän tekstitys) sekä linkit kertokoot lisää.

Opin tästä taas kerran, että aina kannattaa tarttua "outoihin" kirjoihin.

https://www.youtube.com/watch?v=wttRlazmRpo

 

https://www.youtube.com/watch?v=IwzIxLy-hd8

https://kalevalaseura.fi/kalevalaseurasta/palkinnot/kalevalaseuran-palkinto/unelma-konkka/

https://olo.wikipedia.org/wiki/Unelma_Konkka

https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%BE%D0%BD%D0%BA%D0%BA%D0%B0,_%D0%A3%D0%BD%D0%B5%D0%BB%D0%BC%D0%B0_%D0%A1%D0%B5%D0%BC%D1%91%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D0%BD%D0%B0

 

]]>
9 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/266557-unelma-konkka#comments Kulttuuri Inkeri Kansanperinne Karjala Neuvostoliitto Fri, 28 Dec 2018 12:24:10 +0000 Ilmari Schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/266557-unelma-konkka
Imatra-Tyttö Ei Koskaan Palaa Viipuriin http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/258502-imatra-tytto-ei-koskaan-palaa-viipuriin <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <ul> <ul> <p align="justify">Imatra-Tyttö ei koskaan enää palaa Viipuriin</p> </ul> <p align="justify"></p></ul> <p align="justify">Luin tällaisen otsikon VYBORG-lehdessä 16.07.2018:</p> <ul> <ul> <p align="justify"><a href="http://gazetavyborg.ru/news/mestnoe-vremya/devushka-imatry-ne-vernetsya-v-vyborg-nikogda/" title="Suomalaiset ja venäläiset sopivat patsaan pystyttämisestä. Suomalaiset toimittavat patsaan, venäläiset jalustan ja suihkulähteen. -- Venäläiset kantoivat omat kustannuksensa. Jalusta ja patsaan paikka on valmis ja odottaa tyttöä. Suomalaiset puolestaan ilmoittivat, että patsasta ei koskaan tule. -- Se siitä." target="_blank">Девушка Иматры не вернется в Выборг никогда</a></p> </ul> <p align="justify"></p></ul> <p align="justify">Kuka on Imatra-Tyttö? Se sitten onkin vaan veistos. Onneksi!</p> <h2>Imatra-Tyttö Veistoksen Historia</h2> <p align="justify">Jotain tietoa veistoksesta löysin.</p> <p align="justify"><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Georges_Winter" title="Georges Winter -- 21. tammikuuta 1875 Pietari -- 7. helmikuuta 1954 Hauho oli suomalainen kuvanveistäjä" target="_blank">Kuvanveistäjä Georges Winterin</a> Imatra-Tyttö suihkulähdeveistos oli asennettu Viipurin Esplanadi-puistoon vuonna 1926 ja oli kopio tekijän toisesta patsaasta vuodelta 1902, jota nyt säilytetään Lappeenrannan museossa.</p> <ul> <ul> <p align="justify">Sillä suihkulähdeveistoksella on kansan keskuudessa ollut monta lempinimeä.</p> <ul> <li>"Torkkelin Tiltu",</li> <li>"Surullinen Sofi",</li> <li>"Uimatar".</li> </ul> </ul> <p align="justify"></p></ul> <p align="center">Наш старый Выборг 1940 <br /> Vanha Viipurimme 1940 <br /> <object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/frculJMx5fQ?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/frculJMx5fQ?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p> <p align="justify">Viipurin esplanadilla veistos ei ole säilynyt. Vain suihkulähteen allas on säilynyt, vaikkakaan ei toimivana.</p> <p align="justify">Sodan jälkeen tuossa altaassa oli Mikko Hovin (1879 – 1962) veistos "Pien Kalastaja". Se säilyi jonkin aikaa. Sitten katosi 1970-luvulla.</p> <h2>Viipurilaiset Haluaisivat Palauttaa Veistoksen</h2> <p align="justify">Viipurilaisilla on aikomus palauttaa lähde ja veistos.</p> <p align="justify">Veistoksen palauttaminen alkuperäisessä muodossa ei onnistu. VYBORG-lehtikirjoituksen mukaan patsasta on yritetty saada aikaiseksi jo kaksi kertaa, mutta veistoksen tekijänoikeudet ja sen ulkonäkö kuuluvat Suomen puolelle.</p> <p align="justify">Sen vuoksi alun perin sovittiin, että veistos valmistuu alkuperäisessä muodossaan Suomessa ja venäläinen puoli valmistaa suihkulähteen altaan ja jalustan.</p> <p align="justify">Valitettavasti Viipurin hallinto sai patsaan tekijänoikeuksien perillisiltä virallisen kiellon yhteistyöstä. "Imatran-Tyttöä" ei tule Viipuriin.</p> <p align="justify">Mutta suihkulähteen ja veistoksen restaurointia täytyy jatkaa.</p> <p align="justify">Nyt on selvä, että siihen ei tule yksi yhteen kopiota Imatran-Tytön alkuperäisestä veistoksesta. Se tulee olemaan toisen tekijän työ, jonka teema on lähellä alkuperäistä veistosta. Näin kertoo Viipurin kaupungin arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun päällikkö Oleg Likhovidov.</p> <p align="center">Näin ne ajat muuttuvat <br /> ja <br /> veistokset sen mukana!</p> <p align="center">Viipurin Vihtori <br /> Tanhuesitys <br /> <object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/o1kIT_Ep07I?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/o1kIT_Ep07I?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>

      Imatra-Tyttö ei koskaan enää palaa Viipuriin

Luin tällaisen otsikon VYBORG-lehdessä 16.07.2018:

Kuka on Imatra-Tyttö? Se sitten onkin vaan veistos. Onneksi!

Imatra-Tyttö Veistoksen Historia

Jotain tietoa veistoksesta löysin.

Kuvanveistäjä Georges Winterin Imatra-Tyttö suihkulähdeveistos oli asennettu Viipurin Esplanadi-puistoon vuonna 1926 ja oli kopio tekijän toisesta patsaasta vuodelta 1902, jota nyt säilytetään Lappeenrannan museossa.

      Sillä suihkulähdeveistoksella on kansan keskuudessa ollut monta lempinimeä.

      • "Torkkelin Tiltu",
      • "Surullinen Sofi",
      • "Uimatar".

Наш старый Выборг 1940
Vanha Viipurimme 1940
http://www.youtube.com/watch?v=frculJMx5fQ

Viipurin esplanadilla veistos ei ole säilynyt. Vain suihkulähteen allas on säilynyt, vaikkakaan ei toimivana.

Sodan jälkeen tuossa altaassa oli Mikko Hovin (1879 – 1962) veistos "Pien Kalastaja". Se säilyi jonkin aikaa. Sitten katosi 1970-luvulla.

Viipurilaiset Haluaisivat Palauttaa Veistoksen

Viipurilaisilla on aikomus palauttaa lähde ja veistos.

Veistoksen palauttaminen alkuperäisessä muodossa ei onnistu. VYBORG-lehtikirjoituksen mukaan patsasta on yritetty saada aikaiseksi jo kaksi kertaa, mutta veistoksen tekijänoikeudet ja sen ulkonäkö kuuluvat Suomen puolelle.

Sen vuoksi alun perin sovittiin, että veistos valmistuu alkuperäisessä muodossaan Suomessa ja venäläinen puoli valmistaa suihkulähteen altaan ja jalustan.

Valitettavasti Viipurin hallinto sai patsaan tekijänoikeuksien perillisiltä virallisen kiellon yhteistyöstä. "Imatran-Tyttöä" ei tule Viipuriin.

Mutta suihkulähteen ja veistoksen restaurointia täytyy jatkaa.

Nyt on selvä, että siihen ei tule yksi yhteen kopiota Imatran-Tytön alkuperäisestä veistoksesta. Se tulee olemaan toisen tekijän työ, jonka teema on lähellä alkuperäistä veistosta. Näin kertoo Viipurin kaupungin arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun päällikkö Oleg Likhovidov.

Näin ne ajat muuttuvat
ja
veistokset sen mukana!

Viipurin Vihtori
Tanhuesitys
http://www.youtube.com/watch?v=o1kIT_Ep07I

]]>
4 http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/258502-imatra-tytto-ei-koskaan-palaa-viipuriin#comments Kulttuuri Karjala Sat, 21 Jul 2018 20:25:10 +0000 Viola Heistonen http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/258502-imatra-tytto-ei-koskaan-palaa-viipuriin
Suomi100-juhlarahasarjan täydennysteema: Tarton rauhan 1920 rajat http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/244336-suomi100-juhlarahasarjan-taydennysteema-tarton-rauhan-1920-rajat <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p><strong>Itsenäisyyden</strong> <strong>juhlavuoden </strong>2017 ja <strong>Tarton rauhan</strong> vuosipäivän <strong>14.10</strong>. kunniaksi vastikään julkaistun täydentävän kolikkoluonnoksen kuvapuoli esittää Suomea yhtä selkeällä tekniikalla kuin Suomen Pankin kesällä lanseeraama kaksieuroinen. Suomi-neidon juhla-asuksi on kuitenkin nyt valittu itsenäisen maamme ensimmäiset kansainvälisesti hyväksytyt, Tarton rauhan 1920 mukaiset <em>luomurajat</em>, jotka neuvoteltiin J.K. <strong>Paasikiven </strong>johdolla rauhanomaisesti Neuvosto-Venäjän kanssa Kansainliiton ja myös Ruotsin vahvistaessa tuloksen paitsi itärajan myös Ahvenanmaan osalta.&nbsp;</p> <p>&quot;<em>Näita itsenäisen Suomineidon luomurajoja tuntematon sotilas ja muut veteraanimme puolustivat suuressa isänmaallisessa puolustussodassamme <strong>1939 - 44</strong></em>&quot;, kommentoi täydentävän #Suomi100-kolikkoluonnoksen suunnitellut kansalaistoimikunta. Se perustelee Tarton rauhan<strong> 1920</strong> rajojen näkymistä juhlarahassa historianäkökohtien muistamisen ja esilläpidon tarpeella viritellen aiheesta avointa keskustelua tuoreessa julkistustwiitissään:&nbsp;<a href="https://twitter.com/ViestihopeatFi/status/918438580615249920" target="_blank">https://twitter.com/ViestihopeatFi/status/918438580615249920</a>&nbsp;</p> <p>&quot;<em>Onneksi emme sentään tänä vuonna vietä<strong> Suomi100</strong>-juhlavuoden sijaan 1.12.1939 perustetun Stalinin-Hitlerin-Kuusisen puna-Suur-Suomen <strong>78</strong>-vuotisjuhlia, saati 1.3.1918 julistetun Leninin-Gyllingin-Tokoin &#39;työväentasavallan&#39; <strong>99</strong>-vuotisjuhlia!</em>&quot; kansalaistoimikunta jatkaa perustelujaan muotoiluratkaisulleen.&nbsp; (Ks. aihepiirilinkit* alla.) Virallisten juhlavuositoimijoiden suuntaan heitetään kriittinenkin huomio:</p> <p>&quot;<em>Suomen Pankin 2 &euro; -kolikossa nähtävä Suomineito esittää vasta 19<strong>47</strong> virallistettuja rajomme, joten se ei ole itsestäänselvyys viitattaessa juhlarahalla nimenomaan itsenäistymisen vuosiin 19<strong>17</strong> alkaen. Valvontakomission ja YYAn aikoihin torsokartta viittaa kylläkin ilmiselvästi. Tarton rauha <strong>1920</strong> ja <strong>Paasikivikin </strong>olisivat muuten ansainneet laillisten rajojemme määrittelyurakasta myös virallisen liputuspäivän. Se ehdittäisiin määrätä vielä Suomi100 -juhlavuonna alkamaan ennen luomumuotojemme virallistamisen 100-vuotisjuhlavuotta 2020</em>&quot;.&nbsp;<br /><br />- Itsenäisen Suomen ensimmäinen ja ainut rauhanomaisesti neuvoteltu rajasopimus on tosiaan Tarton rauha 1920. Rajoista oli 1917-20 erimielisyyttä sekä Ruotsin että Neuvosto-Venäjän kanssa. Kansainliiton siunauksella sovittiin, että Ahvenanmaa ja Petsamo kuuluvat Suomeen ja Repola ja Porajärvi Neuvosto-Venäjään. Viipurin läänistä eli Karjalastamme ei tarvinnut neuvotellakaan enempää kuin Helsingistä tai Turusta, miksi olisi? - Ruotsi on pitänyt kiinni näistä 1920 sovituista rajoista, Venäjä ei, vaikka hyökkäämättömyyssopimuksessa 1932 itärajamme vielä erikseen vahvistettiin &#39;ikuiseksi&#39;. Toki siis alkuperäisiä luomurajojamme on paikallaan muistaa myös Suomi100 -juhlarahassa ihan julkisesti, eikä vain itse kukin lähellä sydäntä pinssein ja riipuksin.&nbsp;</p> <p>Monelta on ehkä jäänyt huomaamatta esimerkiksi se, että jo ennen Suomen itsenäisyysjulistusta&nbsp; venäläiset sotilaat käynnistivät lokakuun vallankumousmurhat Suomessa, <em>samana päivänä kuin <strong>Talvipalatsi </strong>vallattiin Pietarissa&nbsp;</em>venäläisten tuolloisen ajanlaskun mukaan meidän 7. marraskuuta.&nbsp;- Itsenäistä Suomea on sen jälkeen yritetty liittää itänaapuriin aseellisesti <em>kahdellakin eri nimellä</em>.&nbsp;</p> <p>1. Nimeä &rdquo;<em>Suomen sosialistinen työväentasavalta</em>&rdquo; ehdotti 1.3.1918 sopimusneuvotteluiden yhteydessä kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja Vladimir <strong>Lenin</strong>. Kansanvaltuuskunnan hyväksymässä alkuperäisessä sopimusluonnoksessa oli sen sijaan esiintynyt nimitys &#39;<em>Suomen tasavalta</em>&#39;. Suomen edustajat Edvard <strong>Gylling </strong>ja Oskari <strong>Tokoi </strong>hyväksyivät Leninin ehdottaman nimenmuutoksen ja se päätyi lopulliseen sopimustekstiin. Jälkeenpäin muu kansanvaltuuskunta moitti Gyllingiä ja Tokoita siitä, että nämä olivat antaneet Leninin päättää Suomen valtion nimestä. &rdquo;Suomen sosialistinen työväentasavalta&rdquo; hajosi, kun valkoiset voittivat sisällissodan ja punaisten johtajat pakenivat Neuvosto-Venäjälle, jossa kansanvaltuuskunta lakkasi toimimasta.</p> <p>2. &quot;<em>Suomen Kansanvaltainen Tasavalta</em>&quot; oli se valtio, jonka 1939 perustivat Kremlin yhteistyöpunikit. He myös ihan virallisesti puuhasivat <em>suur</em>-Suomea presidentiksi valitun O.W. <strong>Kuusinen</strong>-Quislingin johdolla (ja tuolloinhan Stalinin Neuvostoliitto oli muuten sotilasliitossa <strong>Hitlerin </strong>Saksan kanssa).</p> <p><br /><strong>*AIHEPIIRILINKKEJÄ JA TAUSTAA Suomi 100 -teemakeskustelulle&nbsp;</strong></p> <p><strong>Suomen&nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_itsen%C3%A4istyminen" target="_blank">itsenäisyysjulistus</a>&nbsp;6.12.1917&nbsp;</strong><br /><em>Venäläismatruusit käynnistivät&nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Mommilan_veriteot" target="_blank">lokakuun vallankumousmurhat Suomessa</a>&nbsp;</em><br /><em>Lenin julisti 1.3.1918 &quot;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sosialistinen_ty%C3%B6v%C3%A4entasavalta" target="_blank">Suomen työväentasavallan</a>&quot; ja masinoi kansalaissodan&nbsp;</em></p> <p><em><em><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Tarton_rauha" target="_blank">Tarton rauha</a>&nbsp;/&nbsp;<a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Treaty_of_Tartu_%28Russian%E2%80%93Finnish%29" target="_blank">Treaty of Tartu</a>&nbsp;1920&nbsp;</em></em><br /><em><em><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A2%D0%B0%D1%80%D1%82%D1%83%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9_%D0%BC%D0%B8%D1%80%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D0%B4%D0%BE%D0%B3%D0%BE%D0%B2%D0%BE%D1%80_%D0%BC%D0%B5%D0%B6%D0%B4%D1%83_%D0%A0%D0%A1%D0%A4%D0%A1%D0%A0_%D0%B8_%D0%A4%D0%B8%D0%BD%D0%BB%D1%8F%D0%BD%D0%B4%D0%B8%D0%B5%D0%B9" target="_blank">Тартуский мирный договор между РСФСР и Финляндией</a>&nbsp;1920 года&nbsp;</em></em><br /><em><em><a href="http://areena.yle.fi/1-2019549?autoplay=true" target="_blank">Tv-elokuva Tarton rauhanneuvotteluista 1920</a>&nbsp;Yle Areenassa&nbsp;</em></em><br /><em><em>Suomen ja NL:n&nbsp;<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ja_Neuvostoliiton_hy%C3%B6kk%C3%A4%C3%A4m%C3%A4tt%C3%B6myyssopimus" target="_blank">hyökkäämättömyyssopimus 1932</a>&nbsp;</em></em></p> <p><em><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/German%E2%80%93Soviet_military_parade_in_Brest-Litovsk" target="_blank">Voiton päivän paraati syksyllä 1939</a>&nbsp;</em><em>- Hitler-Stalin-yleisinternatsionaali&nbsp;</em><br /><em><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0%BC%D0%B5%D1%81%D1%82%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D0%BF%D0%B0%D1%80%D0%B0%D0%B4_%D0%B2%D0%B5%D1%80%D0%BC%D0%B0%D1%85%D1%82%D0%B0_%D0%B8_%D0%A0%D0%9A%D0%9A%D0%90_%D0%B2_%D0%91%D1%80%D0%B5%D1%81%D1%82%D0%B5" target="_blank">Совместный парад вермахта и РККА в Бресте</a>&nbsp;</em><br /><em><em><a href="http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/mainilan-laukauksista-75-vuotta/4558154" target="_blank">Mainilan laukaukset</a>&nbsp;26.11.1939&nbsp;</em></em><br /><em><em><em><em>Kalastajasaarennon&nbsp;<a href="http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/12/04/mainilan-laukaukset-eivat-olleet-ainoa-talvisotaa-edeltanyt-provokaatio" target="_blank">pienet vihreät miehet</a>&nbsp;28.11.1939&nbsp;</em></em></em></em></p> <p><em><em>Stalin aloitti sodan ja julisti&nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kansantasavalta" target="_blank">suur-Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan</a>&nbsp;1939&nbsp;</em></em><br /><em><a href="http://yle.fi/uutiset/suomen_kaupunkien_pommitus_alkoi_75_vuotta_sitten__talvisodan_vaiheet_kootusti_elavassa_arkistossa_ja_twitterissa/7660295" target="_blank">Suomen suuri isänmaallinen puolustussota 1939 - 1944&nbsp;</a></em><br /><em>- lain mukaisessa&nbsp;<a href="http://www.tpk.fi/ahtisaari/fin/instituutio/manninen_2.html#4.9" target="_blank">sotatilassa yhtäjaksoisesti 30.11.1939 - 26.9.1947</a>&nbsp;</em><br /><em>-&nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Matkustajakone_Kalevan_pudotus" target="_blank">matkustajakone Kalevan pudotus</a>&nbsp;välirauhakesänä 1940&nbsp;</em><br /><em><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Siirtov%C3%A4ki" target="_blank">420 000 maansisäistä pakolaista</a>&nbsp;- edes rauhannobelisti Ahtisaarella ei vieläkään kotiinpaluuoikeutta!</em></p> <p><em><a href="http://prokarelia.net/images/kartta.pdf" target="_blank">Suomineidon kipeät leikkaukset</a>/amputaatio 1940 - 47&nbsp;<br />vrt. Kuusisen/Stalinin&nbsp;<a href="http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1414555952183" target="_blank">Suur-Suomi 1939 - 1991?&nbsp;</a><br />Neuvosto<a href="http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2008/11/vaiettu-sota-partisaanien-uhrit.html" target="_blank">partisaanien tyypillisiä</a>&nbsp;sankaritekoja&nbsp;<br />Kenraali Adolf Ehrnrooth 2003:&nbsp;<a href="http://prokarelia.net/en/?x=artikkeli&amp;article_id=459&amp;author=10" target="_blank">&quot;Oikeat rajat pitäisi palauttaa&quot;</a>&nbsp;</em></p> <p><br /><strong>Yleistiedonhuoltoa</strong> Suomineidon luomurajoista ennen Molotov - Ribbentrop -liittouman joukkoahdistelua, pakkosilvontaa ja kipeitä amputointeja karttakuvineen ja taustalinkkeineen:<strong>&nbsp;</strong><a href="http://viestihopeat.fi/karttoja-1921-42" rel="noopener nofollow" target="_blank">http://Viestihopeat.fi/karttoja-1921-42</a>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Lue myös:</strong></p> <p><a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236428-suomi-100-liputus-rehabilitoimaan-paasikiven-kirkkain-rauhanneuvotteluhelmi" target="_blank">Suomi 100 -liputus rehabilitoimaan Paasikiven kirkkain rauhanneuvotteluhelmi</a>&nbsp;<br /><a href="http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/237164-virallinen-epavirallinen-suomi-100-v-kansanjuhlaraha-luonnos-20" target="_blank">Virallinen epävirallinen Suomi 100 v -kansanjuhlaraha, luonnos 2.0</a>&nbsp;<br /><strong><a href="http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/239816-paskimmat-ja-oivaltavimmat-suomi-100-tuotteet" target="_blank">Paskimmat ja oivaltavimmat Suomi 100 -tuotteet?</a></strong></p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Itsenäisyyden juhlavuoden 2017 ja Tarton rauhan vuosipäivän 14.10. kunniaksi vastikään julkaistun täydentävän kolikkoluonnoksen kuvapuoli esittää Suomea yhtä selkeällä tekniikalla kuin Suomen Pankin kesällä lanseeraama kaksieuroinen. Suomi-neidon juhla-asuksi on kuitenkin nyt valittu itsenäisen maamme ensimmäiset kansainvälisesti hyväksytyt, Tarton rauhan 1920 mukaiset luomurajat, jotka neuvoteltiin J.K. Paasikiven johdolla rauhanomaisesti Neuvosto-Venäjän kanssa Kansainliiton ja myös Ruotsin vahvistaessa tuloksen paitsi itärajan myös Ahvenanmaan osalta. 

"Näita itsenäisen Suomineidon luomurajoja tuntematon sotilas ja muut veteraanimme puolustivat suuressa isänmaallisessa puolustussodassamme 1939 - 44", kommentoi täydentävän #Suomi100-kolikkoluonnoksen suunnitellut kansalaistoimikunta. Se perustelee Tarton rauhan 1920 rajojen näkymistä juhlarahassa historianäkökohtien muistamisen ja esilläpidon tarpeella viritellen aiheesta avointa keskustelua tuoreessa julkistustwiitissään: https://twitter.com/ViestihopeatFi/status/918438580615249920 

"Onneksi emme sentään tänä vuonna vietä Suomi100-juhlavuoden sijaan 1.12.1939 perustetun Stalinin-Hitlerin-Kuusisen puna-Suur-Suomen 78-vuotisjuhlia, saati 1.3.1918 julistetun Leninin-Gyllingin-Tokoin 'työväentasavallan' 99-vuotisjuhlia!" kansalaistoimikunta jatkaa perustelujaan muotoiluratkaisulleen.  (Ks. aihepiirilinkit* alla.) Virallisten juhlavuositoimijoiden suuntaan heitetään kriittinenkin huomio:

"Suomen Pankin 2 € -kolikossa nähtävä Suomineito esittää vasta 1947 virallistettuja rajomme, joten se ei ole itsestäänselvyys viitattaessa juhlarahalla nimenomaan itsenäistymisen vuosiin 1917 alkaen. Valvontakomission ja YYAn aikoihin torsokartta viittaa kylläkin ilmiselvästi. Tarton rauha 1920 ja Paasikivikin olisivat muuten ansainneet laillisten rajojemme määrittelyurakasta myös virallisen liputuspäivän. Se ehdittäisiin määrätä vielä Suomi100 -juhlavuonna alkamaan ennen luomumuotojemme virallistamisen 100-vuotisjuhlavuotta 2020". 

- Itsenäisen Suomen ensimmäinen ja ainut rauhanomaisesti neuvoteltu rajasopimus on tosiaan Tarton rauha 1920. Rajoista oli 1917-20 erimielisyyttä sekä Ruotsin että Neuvosto-Venäjän kanssa. Kansainliiton siunauksella sovittiin, että Ahvenanmaa ja Petsamo kuuluvat Suomeen ja Repola ja Porajärvi Neuvosto-Venäjään. Viipurin läänistä eli Karjalastamme ei tarvinnut neuvotellakaan enempää kuin Helsingistä tai Turusta, miksi olisi? - Ruotsi on pitänyt kiinni näistä 1920 sovituista rajoista, Venäjä ei, vaikka hyökkäämättömyyssopimuksessa 1932 itärajamme vielä erikseen vahvistettiin 'ikuiseksi'. Toki siis alkuperäisiä luomurajojamme on paikallaan muistaa myös Suomi100 -juhlarahassa ihan julkisesti, eikä vain itse kukin lähellä sydäntä pinssein ja riipuksin. 

Monelta on ehkä jäänyt huomaamatta esimerkiksi se, että jo ennen Suomen itsenäisyysjulistusta  venäläiset sotilaat käynnistivät lokakuun vallankumousmurhat Suomessa, samana päivänä kuin Talvipalatsi vallattiin Pietarissa venäläisten tuolloisen ajanlaskun mukaan meidän 7. marraskuuta. - Itsenäistä Suomea on sen jälkeen yritetty liittää itänaapuriin aseellisesti kahdellakin eri nimellä

1. Nimeä ”Suomen sosialistinen työväentasavalta” ehdotti 1.3.1918 sopimusneuvotteluiden yhteydessä kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja Vladimir Lenin. Kansanvaltuuskunnan hyväksymässä alkuperäisessä sopimusluonnoksessa oli sen sijaan esiintynyt nimitys 'Suomen tasavalta'. Suomen edustajat Edvard Gylling ja Oskari Tokoi hyväksyivät Leninin ehdottaman nimenmuutoksen ja se päätyi lopulliseen sopimustekstiin. Jälkeenpäin muu kansanvaltuuskunta moitti Gyllingiä ja Tokoita siitä, että nämä olivat antaneet Leninin päättää Suomen valtion nimestä. ”Suomen sosialistinen työväentasavalta” hajosi, kun valkoiset voittivat sisällissodan ja punaisten johtajat pakenivat Neuvosto-Venäjälle, jossa kansanvaltuuskunta lakkasi toimimasta.

2. "Suomen Kansanvaltainen Tasavalta" oli se valtio, jonka 1939 perustivat Kremlin yhteistyöpunikit. He myös ihan virallisesti puuhasivat suur-Suomea presidentiksi valitun O.W. Kuusinen-Quislingin johdolla (ja tuolloinhan Stalinin Neuvostoliitto oli muuten sotilasliitossa Hitlerin Saksan kanssa).


*AIHEPIIRILINKKEJÄ JA TAUSTAA Suomi 100 -teemakeskustelulle 

Suomen itsenäisyysjulistus 6.12.1917 
Venäläismatruusit käynnistivät lokakuun vallankumousmurhat Suomessa 
Lenin julisti 1.3.1918 "Suomen työväentasavallan" ja masinoi kansalaissodan 

Tarton rauha / Treaty of Tartu 1920 
Тартуский мирный договор между РСФСР и Финляндией 1920 года 
Tv-elokuva Tarton rauhanneuvotteluista 1920 Yle Areenassa 
Suomen ja NL:n hyökkäämättömyyssopimus 1932 

Voiton päivän paraati syksyllä 1939 - Hitler-Stalin-yleisinternatsionaali 
Совместный парад вермахта и РККА в Бресте 
Mainilan laukaukset 26.11.1939 
Kalastajasaarennon pienet vihreät miehet 28.11.1939 

Stalin aloitti sodan ja julisti suur-Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan 1939 
Suomen suuri isänmaallinen puolustussota 1939 - 1944 
- lain mukaisessa sotatilassa yhtäjaksoisesti 30.11.1939 - 26.9.1947 
matkustajakone Kalevan pudotus välirauhakesänä 1940 
420 000 maansisäistä pakolaista - edes rauhannobelisti Ahtisaarella ei vieläkään kotiinpaluuoikeutta!

Suomineidon kipeät leikkaukset/amputaatio 1940 - 47 
vrt. Kuusisen/Stalinin Suur-Suomi 1939 - 1991? 
Neuvostopartisaanien tyypillisiä sankaritekoja 
Kenraali Adolf Ehrnrooth 2003: "Oikeat rajat pitäisi palauttaa" 


Yleistiedonhuoltoa Suomineidon luomurajoista ennen Molotov - Ribbentrop -liittouman joukkoahdistelua, pakkosilvontaa ja kipeitä amputointeja karttakuvineen ja taustalinkkeineen: http://Viestihopeat.fi/karttoja-1921-42 

 

Lue myös:

Suomi 100 -liputus rehabilitoimaan Paasikiven kirkkain rauhanneuvotteluhelmi 
Virallinen epävirallinen Suomi 100 v -kansanjuhlaraha, luonnos 2.0 
Paskimmat ja oivaltavimmat Suomi 100 -tuotteet?

 

]]>
0 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/244336-suomi100-juhlarahasarjan-taydennysteema-tarton-rauhan-1920-rajat#comments Kulttuuri Alkuperäinen Suomineito Karjala Kartta Suomen itsenäisyyden juhlaraha Ystävyyttä yli rajojen Thu, 12 Oct 2017 16:10:31 +0000 Veikko Savolainen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/244336-suomi100-juhlarahasarjan-taydennysteema-tarton-rauhan-1920-rajat
Auringon kaupunki vaipunut pimeyteen http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/244233-auringon-kaupunki-vaipunut-pimeyteen <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Kuunnelkaa tätä mukavaa kieltä &hearts; (niin karjalakš kuin suomeksi). Itse uutisvideo (9.10.2017/kesto 4:19 min) kertoo sen, että myös Petroskoissa juuri nyt on pimeätä, joskin pimeämpää kuin asukkaiden toiveissa (kuten Julia Petunova toteaa: &quot;<em>asukkaiden onni muuttui suruksi</em>&quot;):</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/WKLmJNwwU2U?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/WKLmJNwwU2U?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Terveisiä pimeästä korvesta, josta öisin näkee &quot;<em>ainoastaan</em>&quot; tähdet, kuun sekä revontulet....</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuunnelkaa tätä mukavaa kieltä ♥ (niin karjalakš kuin suomeksi). Itse uutisvideo (9.10.2017/kesto 4:19 min) kertoo sen, että myös Petroskoissa juuri nyt on pimeätä, joskin pimeämpää kuin asukkaiden toiveissa (kuten Julia Petunova toteaa: "asukkaiden onni muuttui suruksi"):

https://www.youtube.com/watch?v=WKLmJNwwU2U&t=58s

Terveisiä pimeästä korvesta, josta öisin näkee "ainoastaan" tähdet, kuun sekä revontulet....

 

]]>
5 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/244233-auringon-kaupunki-vaipunut-pimeyteen#comments Vapaa-aika Karjala Pimeys Syksy Tue, 10 Oct 2017 12:31:52 +0000 Ilmari Schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/244233-auringon-kaupunki-vaipunut-pimeyteen
Kuka korjaa Otto Villen datshaa? http://jormamelleri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/241095-kuka-korjaa-otto-villen-datshaa <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Tein viikonloppumatkan Karjalankannakselle, Terijoelle, ja sen lähiympäristöön. Tarunhohtoinen Terijoki hiekkarantoineen on ollut todellinen kulttuurien sulatusuuni.</p><p>Parhaimmillaan suomalainen, pietarinvenäläinen ja suomenruotsalainen kulttuuri ovat rikastuttaneet toisiaan. Ja pahimmillaan on sodittu. Toiseen maailmansotaan asti alue oli pääosin suomalaisten asuttama. Nyt kaduilla ei kuule juuri muuta kuin venäjää.</p><p>Matkaoppaana minulla oli Arvo Tuomisen mainio uutuuskirja (Kannaksen kaleidoskooppi, Reuna 2017). Matkamme varsinainen tarkoitus oli tutustua niihin historiallisiin paikkoihin, joista alkoi isäni sotatie ennen talvisotaa. Isä aloitti varusmiespalveluksensa toukokuussa 1939 Terijoen (Zelenegorsk) Kellomäellä (Komarovo) pioneerikomppaniassa.</p><p>Kellomäen kasarmirakennuksista ei ole enää mitään jäljellä. Rakennukset tuhottiin jo talvisodassa. Muuta nähtävää on yllin kyllin.</p><p>Historian harrastajille Terijoesta tulee ensimmäisenä mieleen Otto Ville Kuusinen ja Terijoen hallitus. Kun talvisota alkoi, Stalin nimitti Kuusisen nukkehallituksen, joka sai päämajakseen Villa Novikovan.</p><p>Kävimme katsomassa, missä kunnossa on tämä Terijoen mielenkiintoisin datsha. Vuosien varrella se rapistui pahasti. Nyt datshaa on saneerattu ja saneerataan yhä. Rakennus näyttääkin jo melko hyväkuntoiselta.</p><p>Katutasolta datshaa on hankala nähdä, koska ympärille on rakennettu aita. Tuomisen mukaan datshan omistaa moskovalainen V.V. Savin. Hän on pannut rakennusmiehet hommiin, mutta Tuominen arvelee, että kyseessä on bulvaani, jonka takana operoi tuntematon taho. Venäjän federaatio on julistanut rakennuksen kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi.</p><p>Kuusisen hallituksella ei ollut paljon tehtävää, kun puna-armeijan paraatimarssi Helsinkiin jäi toteutumatta. Tuominen kirjoittaa, että Kuusinen &rdquo;ministereineen&rdquo; kulutti aikaansa lähinnä teetä ryystäen ja jäällä hiihtäen.</p><p>Suomen johtomiehetkin tutustuivat jatkosodan aikana Terijoen hallituksen päämajaan. Villa Novikovassa lounastivat lokakuussa 1941 marsalkka Mannerheim kenraaleineen ja presidentti Ryti sekä pääministeri Rangell. Huumorintajuista joukkoa!</p><p>Nykyistä venäläistä datshakulttuuria edustaa Kellomäellä pääministeri Dimitri Medvedevin datshakokonaisuus, jota ympäröi lähes kolme metriä korkea aita.</p><p>Neuvostoaikana Kellomäki oli akateemikkojen ja kuuluisien taiteilijoiden saareke, jossa kaikki oli vähän paremmin kuin muualla. Siellä Dmitri Shostakovitsh sävelsi, Aleksander Solzhenitsyn kirjoitti Vankileirien saaristoa ja Anna Ahmatova runojaan.</p><p>Suomalaisista kulttuurihenkilöistä Karjalankannaksella, erityisesti Terijoella, asuivat tai viettivät kesiään mm. Iida Aalberg, Olavi Paavolainen, Toivo Pekkanen, Ilmari Kianto, Emmi Jurkka, Tito Colliander ja Johannes Linnankoski. Edith Södergranin hautamuistomerkki kissapatsaineen on Raivolassa.</p><p>Terijoen suosituin turistikohde lienee nyt Kuokkalassa (Repino) sijaitseva taidemaalari Ilja Repinin huvila, joka toimii museona. Siihen liittyy kiinnostavia yksityiskohtia myös suomalaisesta näkökulmasta.</p><p>Alkuperäinen rakennus paloi jatkosodan loppuvaiheissa kesällä 1944. Tuominen väittää kirjassaan, että hän tietää syttymissyyn. Tuomisen jututtaman aikalaistodistajan mukaan rakennus syttyi palamaan, kun sinne majoittuneet suomalaissotilaat kävivät illalla tyynysotaa ja joku osui öljylamppuun, joka putosi lattialle ja sytytti makuualustoina olleet oljet.</p><p>&rdquo;Tuli levisi räjähdysmäisesti, mutta kaikki pelastuivat ja sopivat vievänsä hautaan salaisuutena tämän pahemman luokan mokan, joka tässä ensi kertaa paljastetaan&rdquo;, Tuominen kirjoittaa.</p><p>Kun kulkee Karjalankannaksen historiallisilla paikoilla, pää menee pyörälle. Monenlaiset näkökulmat ja todellisuus eri puolilla rajaa hämmentävät matkamiestä.</p><p>Meille hämmentyneille Tuominen esittää toivomuksen: &rdquo;Naapuria kohtaan tunnetuista vanhoista ennakkoluuloista on jo aika päästä eroon, jotta saadaan tilaa uusille ennakkoluuloille.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tein viikonloppumatkan Karjalankannakselle, Terijoelle, ja sen lähiympäristöön. Tarunhohtoinen Terijoki hiekkarantoineen on ollut todellinen kulttuurien sulatusuuni.

Parhaimmillaan suomalainen, pietarinvenäläinen ja suomenruotsalainen kulttuuri ovat rikastuttaneet toisiaan. Ja pahimmillaan on sodittu. Toiseen maailmansotaan asti alue oli pääosin suomalaisten asuttama. Nyt kaduilla ei kuule juuri muuta kuin venäjää.

Matkaoppaana minulla oli Arvo Tuomisen mainio uutuuskirja (Kannaksen kaleidoskooppi, Reuna 2017). Matkamme varsinainen tarkoitus oli tutustua niihin historiallisiin paikkoihin, joista alkoi isäni sotatie ennen talvisotaa. Isä aloitti varusmiespalveluksensa toukokuussa 1939 Terijoen (Zelenegorsk) Kellomäellä (Komarovo) pioneerikomppaniassa.

Kellomäen kasarmirakennuksista ei ole enää mitään jäljellä. Rakennukset tuhottiin jo talvisodassa. Muuta nähtävää on yllin kyllin.

Historian harrastajille Terijoesta tulee ensimmäisenä mieleen Otto Ville Kuusinen ja Terijoen hallitus. Kun talvisota alkoi, Stalin nimitti Kuusisen nukkehallituksen, joka sai päämajakseen Villa Novikovan.

Kävimme katsomassa, missä kunnossa on tämä Terijoen mielenkiintoisin datsha. Vuosien varrella se rapistui pahasti. Nyt datshaa on saneerattu ja saneerataan yhä. Rakennus näyttääkin jo melko hyväkuntoiselta.

Katutasolta datshaa on hankala nähdä, koska ympärille on rakennettu aita. Tuomisen mukaan datshan omistaa moskovalainen V.V. Savin. Hän on pannut rakennusmiehet hommiin, mutta Tuominen arvelee, että kyseessä on bulvaani, jonka takana operoi tuntematon taho. Venäjän federaatio on julistanut rakennuksen kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi.

Kuusisen hallituksella ei ollut paljon tehtävää, kun puna-armeijan paraatimarssi Helsinkiin jäi toteutumatta. Tuominen kirjoittaa, että Kuusinen ”ministereineen” kulutti aikaansa lähinnä teetä ryystäen ja jäällä hiihtäen.

Suomen johtomiehetkin tutustuivat jatkosodan aikana Terijoen hallituksen päämajaan. Villa Novikovassa lounastivat lokakuussa 1941 marsalkka Mannerheim kenraaleineen ja presidentti Ryti sekä pääministeri Rangell. Huumorintajuista joukkoa!

Nykyistä venäläistä datshakulttuuria edustaa Kellomäellä pääministeri Dimitri Medvedevin datshakokonaisuus, jota ympäröi lähes kolme metriä korkea aita.

Neuvostoaikana Kellomäki oli akateemikkojen ja kuuluisien taiteilijoiden saareke, jossa kaikki oli vähän paremmin kuin muualla. Siellä Dmitri Shostakovitsh sävelsi, Aleksander Solzhenitsyn kirjoitti Vankileirien saaristoa ja Anna Ahmatova runojaan.

Suomalaisista kulttuurihenkilöistä Karjalankannaksella, erityisesti Terijoella, asuivat tai viettivät kesiään mm. Iida Aalberg, Olavi Paavolainen, Toivo Pekkanen, Ilmari Kianto, Emmi Jurkka, Tito Colliander ja Johannes Linnankoski. Edith Södergranin hautamuistomerkki kissapatsaineen on Raivolassa.

Terijoen suosituin turistikohde lienee nyt Kuokkalassa (Repino) sijaitseva taidemaalari Ilja Repinin huvila, joka toimii museona. Siihen liittyy kiinnostavia yksityiskohtia myös suomalaisesta näkökulmasta.

Alkuperäinen rakennus paloi jatkosodan loppuvaiheissa kesällä 1944. Tuominen väittää kirjassaan, että hän tietää syttymissyyn. Tuomisen jututtaman aikalaistodistajan mukaan rakennus syttyi palamaan, kun sinne majoittuneet suomalaissotilaat kävivät illalla tyynysotaa ja joku osui öljylamppuun, joka putosi lattialle ja sytytti makuualustoina olleet oljet.

”Tuli levisi räjähdysmäisesti, mutta kaikki pelastuivat ja sopivat vievänsä hautaan salaisuutena tämän pahemman luokan mokan, joka tässä ensi kertaa paljastetaan”, Tuominen kirjoittaa.

Kun kulkee Karjalankannaksen historiallisilla paikoilla, pää menee pyörälle. Monenlaiset näkökulmat ja todellisuus eri puolilla rajaa hämmentävät matkamiestä.

Meille hämmentyneille Tuominen esittää toivomuksen: ”Naapuria kohtaan tunnetuista vanhoista ennakkoluuloista on jo aika päästä eroon, jotta saadaan tilaa uusille ennakkoluuloille.”

 

 

]]>
3 http://jormamelleri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/241095-kuka-korjaa-otto-villen-datshaa#comments Kulttuuri Historia Karjala Karjalankannas Wed, 09 Aug 2017 18:23:03 +0000 Jorma Melleri http://jormamelleri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/241095-kuka-korjaa-otto-villen-datshaa
Havaintoja Itä-Karjalasta, osa III http://tonistenstrm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/241030-havaintoja-ita-karjalasta-osa-iii <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Aiemmat kirjoitukseni rajantakaisesta Karjalasta herättivät tietyssä lukijakunnassa varsin voimakkaita tunteita ja merkittävä osa saadusta palautteesta on liittynyt siihen käsitteistöön, jolla olen kyseistä aluetta kuvaillut. Katson näin ollen parhaaksi selventää ensi alkuun muutamia valitsemiani sanoja, vaikka nykymaailmassa usein tuntuukin, että mikä tahansa internetiin kirjattu sana voidaan tulkita aina loukkaavaksi jonkun piirin keskuudessa.</p><p>Itä-Karjala on ensinnäkin varsin vanha käsite, jota Suomen akateemiset piirit ovat käyttäneet jo 1800-luvulta alkaen. Vaihtoehtoisina termeinä on myös käytetty Taka-Karjalaa ja Kauko-Karjalaa tai viitattu erikseen vierailemaani Aunuksen Karjalaan ja sen pohjoispuolella sijaitsevaan Vienan Karjalaan. En henkilökohtaisesti koe, että yksikään kyseisistä termeistä olisi nykypäivänä luonteeltaan separatistinen, irredentistinen tai millään muulla tapaa suursuomalainen, vaikka alueen historiaan toki liittyvät mm. heimosodat, AKS ja suomalaismiehitys. En ole törmännyt myöskään nykypäivän yliopistomaailmassa kovinkaan moneen ihmiseen, jota kyseiset teemat enää edes kiinnostaisivat &ndash; mikä on oikeastaan varsin hälyttävää, sillä useimmilla suomalaisnuorilla ei ole enää juuri minkäänlaista käsitystä siitä, millainen maailma itärajan toisella puolella avautuu.</p><p>En ota myöskään vahvaa kantaa siihen, missä kielen ja murteen rajat aina kulkevat, sillä loppupeleissä kyse on yleensä siitä, miten kielten puhujat itse itsensä identifioivat. Ruotsin meänkieliset ja Norjan kveenit voivat puolestani julistautua omiksi kansanryhmikseen, samaten kuin vienankarjalaiset voivat pitää itseään omana kieliryhmänään. Nähdäkseni suurin erottava tekijä Suomen ja Venäjän karjalaisten välillä on ollut kielen sijaan uskonto, mikä on ollut taustasyynä etenkin sille, että ortodoksisia karjalaisia on aikoinaan häädetty kauas Tverin alueelle asti. Neuvostoliiton romahtamisen kannalta mielenkiintoinen skenaario olisikin ollut itsenäisen Karjalan syntyminen Suomen itänaapuriksi, sillä tässä kohtaa Kreikka-Makedonia-tyyppinen vastakkainasettelu olisi ollut hyvin mahdollinen myös nykypäivän Pohjois-Euroopassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Sukukansamatkani joka tapauksessa jatkui Vieljärven ja Kinnermäen kylistä vielä Prääsän kylään, joka tunnetaan Äänisen rantoja asuttavien lyydiläisten keskuksena. Liftasimme ensin kaverini kanssa Sortavala-Petroskoi-tieltä Pietariin johtavan E105-tien risteykseen, josta jatkoimme jalan kohti Prääsää. Kohtasimme matkalla paljon lähikylien marjoja ja lakkaa myyviä tienvarsikauppiaita ja ihastelimme karjalaisia hirsitaloja, joita useimmissa kylissä on säilynyt asuttuina ja hyväkuntoisina.</p><p>Prääsän kylän hallintorakennuksissa näkyi yhä jonkin verran lyydin kieltä ja niiden vieressä sijaitsi kotiseutumuseo, joka oli vierailumme aikana valitettavasti kiinni. Löysimme kaupungin kaduilta myös muutaman karjalaisen hirsitalon ja upeat näkymät viereiselle Prääsänjärvelle, jonka alueella suomalaiset kävivät jatkosodassa raskaita taisteluita ohitustien hallinnasta. Lyydin kieltä emme kaduilla valitettavasti kuulleet, ja tilastojen mukaan kieltä puhuvat vain harvat lähikylien vanhukset.</p><p>Lyydiläiset eli lyydiköt ovat myös esimerkki kansasta, jonka olemassaolosta esiintyy vaihtelevia mielipiteitä. Venäjällä lyydi on virallisesti laskettu osaksi karjalan kielen murteita, mutta historiallisesti lyydiläisistä on kirjoitettu omana kansanaan jo keskiajalta lähtien. Taustalla näyttäisi olevan venäjän sana ljudi, ihmiset, joka on säilyttänyt ukrainan kielessä vanhan perusmuotonsa ljudina. Lyydiläisten läheisyydessä on asunut myös aina toinen suomalais-ugrilainen kansa eli vepsäläiset, jonka edustajat ovat myös aika ajoin kutsuneet itseään lyydiköiksi, ja jotkut teoriat pitävät lyydiläisiä vepsäläisten ja aunuksenkarjalaisten sekoituksena. Tämän hetken tuoreimmat tutkimukset tosin pitävät lyydiläisiä omana kansanaan ja kieliryhmänään.</p><p>Käveltyämme Prääsän läpi suuntasimme illansuussa kohti Pietaria, josta matkamme jatkuisivat seuraavana aamuna taas eri suuntiin. Tunnin liftailun jälkeen vanha pakettiauto Kostamuksesta poimi meidät vihdoin mukaansa ja saimme voimakkaasti kiroilevalta kuljettajalta kyydin aina Pietarin esikaupunkeihin asti. Saavutimme auringonlaskun aikaan Syvärin ja Lotinanpellon taajaman, jossa jatkosodan etulinja aikoinaan kulki, ja kiinnitimme huomiota Laatokan eteläpuolisen ohitustien suomalais-ugrilaiseen paikannimistöön. Matkatoverini suuntasi heti aamuisella Allegrolla kohti Helsinkiä, mutta jäisin itse vielä pariksi päiväksi tapaamaan vanhoja tuttujani Pietariin ja Terijoelle. Helsinkiin saavuttua vain yksi asia oli selvä - Itä-Karjalaan olisi vielä palattava!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aiemmat kirjoitukseni rajantakaisesta Karjalasta herättivät tietyssä lukijakunnassa varsin voimakkaita tunteita ja merkittävä osa saadusta palautteesta on liittynyt siihen käsitteistöön, jolla olen kyseistä aluetta kuvaillut. Katson näin ollen parhaaksi selventää ensi alkuun muutamia valitsemiani sanoja, vaikka nykymaailmassa usein tuntuukin, että mikä tahansa internetiin kirjattu sana voidaan tulkita aina loukkaavaksi jonkun piirin keskuudessa.

Itä-Karjala on ensinnäkin varsin vanha käsite, jota Suomen akateemiset piirit ovat käyttäneet jo 1800-luvulta alkaen. Vaihtoehtoisina termeinä on myös käytetty Taka-Karjalaa ja Kauko-Karjalaa tai viitattu erikseen vierailemaani Aunuksen Karjalaan ja sen pohjoispuolella sijaitsevaan Vienan Karjalaan. En henkilökohtaisesti koe, että yksikään kyseisistä termeistä olisi nykypäivänä luonteeltaan separatistinen, irredentistinen tai millään muulla tapaa suursuomalainen, vaikka alueen historiaan toki liittyvät mm. heimosodat, AKS ja suomalaismiehitys. En ole törmännyt myöskään nykypäivän yliopistomaailmassa kovinkaan moneen ihmiseen, jota kyseiset teemat enää edes kiinnostaisivat – mikä on oikeastaan varsin hälyttävää, sillä useimmilla suomalaisnuorilla ei ole enää juuri minkäänlaista käsitystä siitä, millainen maailma itärajan toisella puolella avautuu.

En ota myöskään vahvaa kantaa siihen, missä kielen ja murteen rajat aina kulkevat, sillä loppupeleissä kyse on yleensä siitä, miten kielten puhujat itse itsensä identifioivat. Ruotsin meänkieliset ja Norjan kveenit voivat puolestani julistautua omiksi kansanryhmikseen, samaten kuin vienankarjalaiset voivat pitää itseään omana kieliryhmänään. Nähdäkseni suurin erottava tekijä Suomen ja Venäjän karjalaisten välillä on ollut kielen sijaan uskonto, mikä on ollut taustasyynä etenkin sille, että ortodoksisia karjalaisia on aikoinaan häädetty kauas Tverin alueelle asti. Neuvostoliiton romahtamisen kannalta mielenkiintoinen skenaario olisikin ollut itsenäisen Karjalan syntyminen Suomen itänaapuriksi, sillä tässä kohtaa Kreikka-Makedonia-tyyppinen vastakkainasettelu olisi ollut hyvin mahdollinen myös nykypäivän Pohjois-Euroopassa.

 

Sukukansamatkani joka tapauksessa jatkui Vieljärven ja Kinnermäen kylistä vielä Prääsän kylään, joka tunnetaan Äänisen rantoja asuttavien lyydiläisten keskuksena. Liftasimme ensin kaverini kanssa Sortavala-Petroskoi-tieltä Pietariin johtavan E105-tien risteykseen, josta jatkoimme jalan kohti Prääsää. Kohtasimme matkalla paljon lähikylien marjoja ja lakkaa myyviä tienvarsikauppiaita ja ihastelimme karjalaisia hirsitaloja, joita useimmissa kylissä on säilynyt asuttuina ja hyväkuntoisina.

Prääsän kylän hallintorakennuksissa näkyi yhä jonkin verran lyydin kieltä ja niiden vieressä sijaitsi kotiseutumuseo, joka oli vierailumme aikana valitettavasti kiinni. Löysimme kaupungin kaduilta myös muutaman karjalaisen hirsitalon ja upeat näkymät viereiselle Prääsänjärvelle, jonka alueella suomalaiset kävivät jatkosodassa raskaita taisteluita ohitustien hallinnasta. Lyydin kieltä emme kaduilla valitettavasti kuulleet, ja tilastojen mukaan kieltä puhuvat vain harvat lähikylien vanhukset.

Lyydiläiset eli lyydiköt ovat myös esimerkki kansasta, jonka olemassaolosta esiintyy vaihtelevia mielipiteitä. Venäjällä lyydi on virallisesti laskettu osaksi karjalan kielen murteita, mutta historiallisesti lyydiläisistä on kirjoitettu omana kansanaan jo keskiajalta lähtien. Taustalla näyttäisi olevan venäjän sana ljudi, ihmiset, joka on säilyttänyt ukrainan kielessä vanhan perusmuotonsa ljudina. Lyydiläisten läheisyydessä on asunut myös aina toinen suomalais-ugrilainen kansa eli vepsäläiset, jonka edustajat ovat myös aika ajoin kutsuneet itseään lyydiköiksi, ja jotkut teoriat pitävät lyydiläisiä vepsäläisten ja aunuksenkarjalaisten sekoituksena. Tämän hetken tuoreimmat tutkimukset tosin pitävät lyydiläisiä omana kansanaan ja kieliryhmänään.

Käveltyämme Prääsän läpi suuntasimme illansuussa kohti Pietaria, josta matkamme jatkuisivat seuraavana aamuna taas eri suuntiin. Tunnin liftailun jälkeen vanha pakettiauto Kostamuksesta poimi meidät vihdoin mukaansa ja saimme voimakkaasti kiroilevalta kuljettajalta kyydin aina Pietarin esikaupunkeihin asti. Saavutimme auringonlaskun aikaan Syvärin ja Lotinanpellon taajaman, jossa jatkosodan etulinja aikoinaan kulki, ja kiinnitimme huomiota Laatokan eteläpuolisen ohitustien suomalais-ugrilaiseen paikannimistöön. Matkatoverini suuntasi heti aamuisella Allegrolla kohti Helsinkiä, mutta jäisin itse vielä pariksi päiväksi tapaamaan vanhoja tuttujani Pietariin ja Terijoelle. Helsinkiin saavuttua vain yksi asia oli selvä - Itä-Karjalaan olisi vielä palattava!

]]>
2 http://tonistenstrm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/241030-havaintoja-ita-karjalasta-osa-iii#comments Kulttuuri Kalevala Karjala Matkailu Sukukansat Venäjä Tue, 08 Aug 2017 08:25:13 +0000 Toni Stenström http://tonistenstrm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/241030-havaintoja-ita-karjalasta-osa-iii
Havaintoja Itä-Karjalasta, osa II http://tonistenstrm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/240923-havaintoja-ita-karjalasta-osa-ii <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Karjalan kieltä puhutaan Karjalan tasavallassa enää vain pienissä maalaiskylissä. Kieli jakautuu murteiltaan kolmeen pääkategoriaan, joista pohjoisin on Vienassa puhuttu varsinaiskarjala, eteläisin Aunuksessa puhuttu livvinkarjala ja itäisin Äänisen rannoilla puhuttu lyydi. Tämä on historiallisesti johtanut siihen, ettei karjalalle ole edelleenkään luotu oikeaa yhtenäistä kirjakieltä, eivätkä kielitieteilijät ole vieläkään päässeet yhteisymmärrykseen siitä, voiko esimerkiksi vienankarjalaa pitää omana kielenään vai yhtenä suomen itämurteista. Historiallisesti Neuvosto-Karjalan kouluja pyrittiin ensin 1920-luvulla suomalaistamaan, kunnes 1930-luvulla karjalan kielelle luotiin keinotekoinen kyrillisin kirjaimin kirjoitettu kirjakieli, joka syrjäytettiin pian taas uudestaan suomen kielellä ja 1950-luvun lopulta lähtien venäjällä. Kielen käyttö romahti lopulta siihen, kun Neuvostoliitossa aloitettiin tietoinen kaikkiin vähemmistökansoihin kohdistunut assimilointiprosessi.</p><p>Saimme kaverini kanssa kutsun Aunuksen Karjalassa sijaitsevan Vieljärven (ven. Vedlozero) kyläjuhliin, joissa juhlistettiin paikallisen Karjalan kielen kodin 5-vuotispäivää. Kyseessä on yksi alueen parhaiten säilyneistä karjalaiskeskittymistä, sillä bussimatka kylään kestää Petroskoista kokonaisen tunnin käytännössä koskemattomien aarniometsien läpi kulkien. Saimme mukaamme myös pari pietarilaista tuttuamme, joista toinen on venäjänkielisyydestään huolimatta itäkarjalaistaustainen. Kyseessä oli jo kolmas sukukansamatkani Venäjälle, sillä kesän 2014 aikana ehdin tutustua jo <a href="http://tonistenstrm.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/172412-tverinkarjalaisten-nykypaivaa">tverinkarjalaisiin </a>ja Permin alueen <a href="http://tonistenstrm.vapaavuoro.uusisuomi.fi/valokuvaus/172068-seikkailua-euroopan-ja-aasian-rajamailla">komeihin</a>. Vuosi pääsi kulumaan myös siitä, kun pääsin <a href="http://tonistenstrm.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/221170-amerikansuomalaisten-vieraana">amerikansuomalaisten </a>vieraaksi Tyynenmeren rannikolle.</p><p>Vieljärven keskustaa oli koristeltu useilla karjalankielisillä kylteillä ja sen keskellä sijaitsi suuri &rdquo;laukku&rdquo; eli kauppa. Mitä ilmeisimmin Suomea 1800-luvulla kiertäneet itäkarjalaiskauppiaat, joita kansankielellä laukkuryssiksi kutsuttiin, saivat nimensä juuri kyseisestä sanasta. Keskustassa sijaitsi myös suuri kirkko eli pogostu ja sen kupeeseen oli hiljattain rakennettu hulppea Karjalan kielen kodi, jossa kieltä pyritään aktiivisesti herättämään henkiin. Löysimme kyliltä myös paikallisen keskikoulun eli keskiskuolan, josta oppilaat olivat tosin kesälomiensa vietossa.</p><p>Sumuinen sää ja karjalaiset hirsitalot loivat kylään aamulla mystisen tunnelman ja kylän ainoat äänet kuuluivat kirkosta, jossa sunnuntainen jumalanpalvelus oli käynnissä. Paikalliset vaikuttivat elävän yhä pääasiassa 1800-lukulaisilla maisemissa ilman sähköä tai juoksevaa vettä, ja useimpien hirsitalojen takapihoilla kohosi perinteisiä ulkohuusseja. Nuoret lapset puhuivat kaikki kaduilla keskenään venäjää, mutta he näyttivät ulkonäöltään yhä hyvin suomalaisilta vaaleine hiuksineen ja eleineen. Väkimassoja näytti kerääntyneen ainoastaan Karjalan kielen kodin läheisyyteen odottamaan kyläjuhlan eli pruazniekan käynnistymistä.</p><p>Iloksemme koko kyläjuhla juonnettiin puhtaalla karjalan kielellä ja yleisössä istuneet vanhukset lörpöttelivät keskenään pääasiassa karjalan kieltä käyttäen. Ohjelmaan sisältyi tansseja, runonlaulantaa, karjalan kielelle käännettyjä venäläishittejä ja ulkomaisia esiintyjiä Suomesta ja Ruotsista. Vatsantäytettä sai karjalanpiirakoista, joita leivotaan Itä-Karjalan alueella yhä pelkästä perunasta, ja tarjoiluista vastasi useampi Suomesta saapunut Itä-Karjalan ystävä. Saimme myös kiertää talossa paikallisen kieliaktiivin johdolla, samalla kun hän kertoili paikallisesta kielipesätoiminnasta ja omasta taustastaan. Venäläinen Vesti Karelija eli &rdquo;Viestit Karjala&rdquo;-tv-kanava taltioi juhlan kohokohdat myös ohjelmaansa, joka löytyy <a href="https://www.youtube.com/watch?v=0TRBnPLaW_s&amp;t=1s">täältä</a>.</p><p>Tapasimme juhlinnan keskellä myös kaksi Suomesta saapunutta itäkarjalaistyttöä, joiden kyydissä pääsimme pian läheiseen Kinnermäen (ven. Kinerma) kylään. Tytöt olivat ylläpitäneet perheensä kanssa paikallista ulkoilmamuseota jo vuosien ajan ja tehneet paljon merkittävää työtä karjalaisten keskuudessa Kinnermäen ystävät ry:n puitteissa. Yllätykset jatkuivatkin heti pruazniekan jälkeen, sillä noin 7 kilometrin päässä Vieljärveltä sijaitseva Kinnermäki oli kuin Seurasaareen asuttu versio, jossa useat karjalan kieltä puhuvat vanhukset yhä viljelivät maataan ja hoitivat kotieläimiään 1800-luvun maisemissa. Saimme kunnian tutustua etenkin paikalliseen kotiseutumuseoon ja vilkaista vanhaan savusaunaan, jonka löylyihin tavoitteeni on vielä joku päivä päästä.</p><p>Kinnermäelle saavuttuamme tajusimme loppumatkamme olevan yhä melko heikosti suunniteltu, sillä olimme tähän mennessä matkustaneet spontaanisti yöjunalla Petroskoihin, bussilla Vieljärven risteykseen ja lopulta liftaten venäläisen ambulanssin kyydissä itse kylänraitille. Pietarilaiset tuttavamme päättivät myös jäädä Kinnermäelle yöpymään, eli jatkaisimme matkaa taas suomalaisvoimin kohti tuntematonta. Tunnelma oli silti huipussaan, sillä olimme vihdoin kuulleet aitoa karjalan kieltä, nauttien samalla niistä maisemista, joita suomalaiset akateemikot jo karelianismin aikoina ihastelivat. Loppujen lopuksi pienet kansat voivat vain itse vaikuttaa siihen, säilyttävätkö he kielensä ja kulttuurinsa myös jälkipolvilleen. Kinnermäen ystäviä kiiteltyämme suuntasimmekin mukavan karjalaistytön kyydissä takaisin Sortavala-Petroskoi-väliselle maantielle, jotta matkamme jatkuisi lyydiläisten pääkaupunkiin Prääsään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Karjalan kieltä puhutaan Karjalan tasavallassa enää vain pienissä maalaiskylissä. Kieli jakautuu murteiltaan kolmeen pääkategoriaan, joista pohjoisin on Vienassa puhuttu varsinaiskarjala, eteläisin Aunuksessa puhuttu livvinkarjala ja itäisin Äänisen rannoilla puhuttu lyydi. Tämä on historiallisesti johtanut siihen, ettei karjalalle ole edelleenkään luotu oikeaa yhtenäistä kirjakieltä, eivätkä kielitieteilijät ole vieläkään päässeet yhteisymmärrykseen siitä, voiko esimerkiksi vienankarjalaa pitää omana kielenään vai yhtenä suomen itämurteista. Historiallisesti Neuvosto-Karjalan kouluja pyrittiin ensin 1920-luvulla suomalaistamaan, kunnes 1930-luvulla karjalan kielelle luotiin keinotekoinen kyrillisin kirjaimin kirjoitettu kirjakieli, joka syrjäytettiin pian taas uudestaan suomen kielellä ja 1950-luvun lopulta lähtien venäjällä. Kielen käyttö romahti lopulta siihen, kun Neuvostoliitossa aloitettiin tietoinen kaikkiin vähemmistökansoihin kohdistunut assimilointiprosessi.

Saimme kaverini kanssa kutsun Aunuksen Karjalassa sijaitsevan Vieljärven (ven. Vedlozero) kyläjuhliin, joissa juhlistettiin paikallisen Karjalan kielen kodin 5-vuotispäivää. Kyseessä on yksi alueen parhaiten säilyneistä karjalaiskeskittymistä, sillä bussimatka kylään kestää Petroskoista kokonaisen tunnin käytännössä koskemattomien aarniometsien läpi kulkien. Saimme mukaamme myös pari pietarilaista tuttuamme, joista toinen on venäjänkielisyydestään huolimatta itäkarjalaistaustainen. Kyseessä oli jo kolmas sukukansamatkani Venäjälle, sillä kesän 2014 aikana ehdin tutustua jo tverinkarjalaisiin ja Permin alueen komeihin. Vuosi pääsi kulumaan myös siitä, kun pääsin amerikansuomalaisten vieraaksi Tyynenmeren rannikolle.

Vieljärven keskustaa oli koristeltu useilla karjalankielisillä kylteillä ja sen keskellä sijaitsi suuri ”laukku” eli kauppa. Mitä ilmeisimmin Suomea 1800-luvulla kiertäneet itäkarjalaiskauppiaat, joita kansankielellä laukkuryssiksi kutsuttiin, saivat nimensä juuri kyseisestä sanasta. Keskustassa sijaitsi myös suuri kirkko eli pogostu ja sen kupeeseen oli hiljattain rakennettu hulppea Karjalan kielen kodi, jossa kieltä pyritään aktiivisesti herättämään henkiin. Löysimme kyliltä myös paikallisen keskikoulun eli keskiskuolan, josta oppilaat olivat tosin kesälomiensa vietossa.

Sumuinen sää ja karjalaiset hirsitalot loivat kylään aamulla mystisen tunnelman ja kylän ainoat äänet kuuluivat kirkosta, jossa sunnuntainen jumalanpalvelus oli käynnissä. Paikalliset vaikuttivat elävän yhä pääasiassa 1800-lukulaisilla maisemissa ilman sähköä tai juoksevaa vettä, ja useimpien hirsitalojen takapihoilla kohosi perinteisiä ulkohuusseja. Nuoret lapset puhuivat kaikki kaduilla keskenään venäjää, mutta he näyttivät ulkonäöltään yhä hyvin suomalaisilta vaaleine hiuksineen ja eleineen. Väkimassoja näytti kerääntyneen ainoastaan Karjalan kielen kodin läheisyyteen odottamaan kyläjuhlan eli pruazniekan käynnistymistä.

Iloksemme koko kyläjuhla juonnettiin puhtaalla karjalan kielellä ja yleisössä istuneet vanhukset lörpöttelivät keskenään pääasiassa karjalan kieltä käyttäen. Ohjelmaan sisältyi tansseja, runonlaulantaa, karjalan kielelle käännettyjä venäläishittejä ja ulkomaisia esiintyjiä Suomesta ja Ruotsista. Vatsantäytettä sai karjalanpiirakoista, joita leivotaan Itä-Karjalan alueella yhä pelkästä perunasta, ja tarjoiluista vastasi useampi Suomesta saapunut Itä-Karjalan ystävä. Saimme myös kiertää talossa paikallisen kieliaktiivin johdolla, samalla kun hän kertoili paikallisesta kielipesätoiminnasta ja omasta taustastaan. Venäläinen Vesti Karelija eli ”Viestit Karjala”-tv-kanava taltioi juhlan kohokohdat myös ohjelmaansa, joka löytyy täältä.

Tapasimme juhlinnan keskellä myös kaksi Suomesta saapunutta itäkarjalaistyttöä, joiden kyydissä pääsimme pian läheiseen Kinnermäen (ven. Kinerma) kylään. Tytöt olivat ylläpitäneet perheensä kanssa paikallista ulkoilmamuseota jo vuosien ajan ja tehneet paljon merkittävää työtä karjalaisten keskuudessa Kinnermäen ystävät ry:n puitteissa. Yllätykset jatkuivatkin heti pruazniekan jälkeen, sillä noin 7 kilometrin päässä Vieljärveltä sijaitseva Kinnermäki oli kuin Seurasaareen asuttu versio, jossa useat karjalan kieltä puhuvat vanhukset yhä viljelivät maataan ja hoitivat kotieläimiään 1800-luvun maisemissa. Saimme kunnian tutustua etenkin paikalliseen kotiseutumuseoon ja vilkaista vanhaan savusaunaan, jonka löylyihin tavoitteeni on vielä joku päivä päästä.

Kinnermäelle saavuttuamme tajusimme loppumatkamme olevan yhä melko heikosti suunniteltu, sillä olimme tähän mennessä matkustaneet spontaanisti yöjunalla Petroskoihin, bussilla Vieljärven risteykseen ja lopulta liftaten venäläisen ambulanssin kyydissä itse kylänraitille. Pietarilaiset tuttavamme päättivät myös jäädä Kinnermäelle yöpymään, eli jatkaisimme matkaa taas suomalaisvoimin kohti tuntematonta. Tunnelma oli silti huipussaan, sillä olimme vihdoin kuulleet aitoa karjalan kieltä, nauttien samalla niistä maisemista, joita suomalaiset akateemikot jo karelianismin aikoina ihastelivat. Loppujen lopuksi pienet kansat voivat vain itse vaikuttaa siihen, säilyttävätkö he kielensä ja kulttuurinsa myös jälkipolvilleen. Kinnermäen ystäviä kiiteltyämme suuntasimmekin mukavan karjalaistytön kyydissä takaisin Sortavala-Petroskoi-väliselle maantielle, jotta matkamme jatkuisi lyydiläisten pääkaupunkiin Prääsään.

]]>
10 http://tonistenstrm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/240923-havaintoja-ita-karjalasta-osa-ii#comments Kulttuuri Kalevala Karjala Matkailu Sukukansat Venäjä Sat, 05 Aug 2017 07:50:20 +0000 Toni Stenström http://tonistenstrm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/240923-havaintoja-ita-karjalasta-osa-ii
Havaintoja Itä-Karjalasta, osa I http://tonistenstrm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/240854-havaintoja-ita-karjalasta-osa-i <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Matkailu Venäjän Karjalassa voi olla historiaa tuntemattomalle ihmisille varsin hämmentävää, sillä viralliset rajalinjat nykyisen Karjalan alueella eivät vastaa enää juurikaan perinteisiä kieli- ja kulttuurirajoja. Suomelle kuuluneet Karjalankannas ja Laatokan Karjala on tätä nykyä jaettu hallinnollisesti Pietaria ympäröivän Leningradin oblastin ja pohjoisempana sijaitsevan Karjalan tasavallan kesken, samalla kun Terijoen kaupunki lähimaastoineen on liitetty suoraan Pietarin kaupunkiin. Samalla Karjalankannaksen vanha paikannimistö on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta neuvostolaistettu, kun taas Karjalan tasavallan alueella suomalaiset paikannimet ovat säilyneet kyrillisessä kirjoitusasussa. Karjalan tasavaltaan on liitetty myös pohjoisessa osa luovutetuista Salla-Kuusamon alueista ja idässä suuri pala Äänisjärven taakse jäävää korpialuetta.</p><p>Suunnitelmissani oli matkata Viipurin kautta Pietariin jo kuluneen heinäkuun alkupuolella, mutta vuosiviisumini myöntämistä lykättiin &rdquo;yllättäen&rdquo; jo toistamiseen. Jostain syystä Venäjällä mikään ei koskaan toimi kunnolla, ja tämän takia viimeisestä vierailustanikin pääsi kulumaan jo lähes puolitoista vuotta. Päätin tosin vanhojen ystävieni vuoksi suunnata itänaapuriin taas pitkän tauon jälkeen ja jättää paikalliseen tapaan suuremmat suunnitelmat laatimatta, sillä spontaani matkailu on myös itsessään varsin terapeuttista seitsemän päivän työputken jälkeen. Seikkailu sai alkaa torstai-iltana Kampista bussilla kohti Pietaria, josta matka tavalla tai toisella taittuisi Karjalan tasavallan pääkaupunkiin Petroskoihin.</p><p>7,5 tunnin bussimatkalla sain pian kuulla jo muutaman ilouutisen, sillä vanha matkatoverini Helsingistä liittyisi seuraani Pietarissa jo seuraavana aamuna. Majoituksen tarjoaisi puolestaan itäkarjalainen tuttavani ja määränpääksemme valikoituisi Vieljärven karjalaiskylä, jossa Nuori Karjala-niminen yhdistys järjestäisi kansanjuhlat parin päivän kuluttua. Vierustoverikseni bussissa sattui myös Sahalinin saarella syntynyt opiskelijatyttö, joka kertoili yön aikana ensimmäisestä ulkomaanmatkastaan Helsinkiin ja varsin kriittisistä ajatuksistaan Venäjän nykytilaa kohtaan.</p><p>Tunnelma Venäjälle saavuttuani olikin varsin jännittävä ja odottavainen, ja aamuinen kiertokävely hiljentyneessä Pietarissa nosti odotukset korkealle. Itäkarjalainen tuttavani päätti aloittaa aamun tarjoamalla heti aimo annoksen kondensoidulla maidolla päällystettyjä lettuja ja ensimmäistä Venäjällä näkemääni suodatinkahvia, jonka keittämistä paikalliset eivät tosin itse ymmärtäneet. Suomalainen kaverini saapuisi myös pian Suomen juna-asemalle ja junaliput järjestyisivät illan yöjunaan, jonka lähtöä edeltäisi kierros Pietarin uusissa panimoravintoloissa.</p><p>Venäjän junien platskart-vaunut on tunnettu halpuudestaan ja &rdquo;ihmisläheisyydestään&rdquo;, sillä matkustajat nukkuvat yhä avoimissa vaunuissa, joissa konduktööri kiertää herättämässä ihmiset aamulla. Halvoista matkoista nauttivat erityisesti vihaiset mummot, joiden on vaikea sietää etenkään ulkomaalaisia vieraita läheisyydessään. Matkani toinen yö kuluikin lähes yhtä vähäisillä yöunilla kuin edeltävä bussimatkakin, sillä junavaunun ikkunoita ei jostain syystä saanut avata yöllä, ja lämpötila vaunun sisällä nousi +27 asteeseen, mikä paikallisia mummoja ei jostain syystä haitannut ollenkaan. Paluumatka saisi järjestyä jollain paremmalla tavalla, mutta jätimme tarkemmat suunnitelmat toistaiseksi laatimatta.</p><p>Petroskoin kaupunki tervehti meitä heti helteisellä säällään ja suomenkielisillä teksteillään, sillä kaupungin virallisina kielinä olivat vielä 1950-luvulla suomi ja venäjä. Kaupungin pääkadun lähes jokaisessa rakennuksessa näytti majailleen joku Suomesta paennut kommunistijohtaja ja Äänisjärven edessä kohosi vieläpä suuri Otto Wille Kuusisen patsas. Suomalais-karjalaisen vivahteen aisti myös kaupungin pienissä kojuissakin, sillä perunaiset karjalanpiirakat ovat kaupungin suosituinta herkkua ja monesti kaduille on jätetty erilaisia mainostekstejä suomeksi. Stalinistinen arkkitehtuuri loi myös tunteen siitä, että olisimme saapuneet jonkinlaiseen Suomen pohjoiskorealaiseen vaihtoehtoversioon.</p><p>Vaikkei Petroskoi eroa rakenteeltaan juuri muista venäläisistä provinsiaalikaupungeista, on se silti katukuvaltaan huomattavasti vehreämpi kuin moni muu venäläinen kaupunki, ja sen kaduilla on säilynyt paljon vanhaa puuarkkitehtuuria. Ilmanlaatu juna-aseman ja Äänisjärven väliin sijoittuvassa keskustassa on myös harvinaisen raikas kovan tuulen takia ja kaupungissa on myös monta mukavaa puistoa. Petroskoin &rdquo;fasisteilta vapauttamista&rdquo; juhlistavat sotamuistomerkit ovat myös varsin huvittavia, sillä Äänislinnaa ei miehittänyt toisen maailmansodan aikana suinkaan Saksan, vaan Suomen armeija.</p><p>On myös historiallista sattumaa, ettei Petroskoista aikoinaan tullut osaa itsenäistä Suomea, sillä sata vuotta sitten Itä-Karjala oli vielä lähes kauttaaltaan karjalankielistä aluetta. 1920-luvun vaihteen heimosodissa suomalaiset joukot etenivätkin parhaillaan Petroskoin porteille asti Prääsään, mutta ongelmiksi koituivat etenkin paikallisväestön välinpitämättömyys ja punaisten ylivoima. Kaavaillun Suur-Suomen kolmen kannaksen raja olisi kulkenut idässä nykyistä Stalinin kanavaa pitkin Syvärillä ja Äänisjärven pohjoispuolella ja sen puolustaminen olisi kieltämättä ollut helpompaa myöhempien sotien kannalta. On tosin muistettava, että paikallinen karjalaisväestö on ollut aina uskonnoltaan ortodoksista, ja se lojaalius on täten kohdistunut ensisijaisesti Venäjään.</p><p>Nykyään Petroskoin väestö on myös varsin sekoittunutta ja sen alueelle on neuvostoaikana siirretty väkeä etenkin Valko-Venäjän alueelta. Suomalaisia kasvonpiirteitä paikallisilla näkee enää harvoin ja suomen kieltä näkee pääasiassa vanhoissa muistolaatoissa. Kaupungissa toimii silti suomenkielinen näytelmäteatteri, karjalainen perinneravintola ja Kalevala-niminen elokuvateatteri, jota koristaa yhä erikoinen seppä Ilmarisen kommunistiversio, jolla sampoa takova vasara yhdistyy sirppinä nousevaan tulenlieskaan. Kalevala on ylipäätään venäläisten nuorten keskuudessa huomattavasti suuremmassa suosiossa kuin Suomessa, mihin vaikuttaa myös osaltaan se, että Lönnrotin keräämät runot olivat pääasiassa peräisin juuri itäkarjalaisista runokylistä.</p><p>Kävelimme myös useilla suomalaisten kommunistisankarien mukaan nimetyillä kaduilla, joista keskeisimpänä toimii &rdquo;ulitsa Antikainena&rdquo;, joka risteää Petroskoin keskustassa Lenin valtakadun kanssa. Jokainen punaisten suomalaisten sympatisoija voikin verrata kyseistä maisemaa Suomen katukuvaan ja pohtia, miltä koko Suomi nykyään näyttäisi Otto Wille Kuusisen ja Toivo Antikaisen työläisversiona. Vilkaisu Äänisjärvelle päin sai myös usein miettimään, miltä kyseinen maisema vaikutti aikanaan kaupunkia miehittäneille suomalaissotilaille, joille kyseessä saattoi olla 1940-luvulla heidän ensimmäinen ulkomaanmatkansa. Kyseiset teemat olivatkin laajalti esillä kohdattuamme illan tullen Ilomantsista saapuneen suomalaisryhmän, jonka kanssa vietimme humoristisen illan yhdessä Petroskoin pääkadun ravintoloista. Seuraavaksi kohteeksemme valikoituisi aamulla Suomen entisen itärajan lähellä sijaitseva Vieljärvi, jonne siirtyminen oli tosin yhä kysymysmerkkinä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Matkailu Venäjän Karjalassa voi olla historiaa tuntemattomalle ihmisille varsin hämmentävää, sillä viralliset rajalinjat nykyisen Karjalan alueella eivät vastaa enää juurikaan perinteisiä kieli- ja kulttuurirajoja. Suomelle kuuluneet Karjalankannas ja Laatokan Karjala on tätä nykyä jaettu hallinnollisesti Pietaria ympäröivän Leningradin oblastin ja pohjoisempana sijaitsevan Karjalan tasavallan kesken, samalla kun Terijoen kaupunki lähimaastoineen on liitetty suoraan Pietarin kaupunkiin. Samalla Karjalankannaksen vanha paikannimistö on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta neuvostolaistettu, kun taas Karjalan tasavallan alueella suomalaiset paikannimet ovat säilyneet kyrillisessä kirjoitusasussa. Karjalan tasavaltaan on liitetty myös pohjoisessa osa luovutetuista Salla-Kuusamon alueista ja idässä suuri pala Äänisjärven taakse jäävää korpialuetta.

Suunnitelmissani oli matkata Viipurin kautta Pietariin jo kuluneen heinäkuun alkupuolella, mutta vuosiviisumini myöntämistä lykättiin ”yllättäen” jo toistamiseen. Jostain syystä Venäjällä mikään ei koskaan toimi kunnolla, ja tämän takia viimeisestä vierailustanikin pääsi kulumaan jo lähes puolitoista vuotta. Päätin tosin vanhojen ystävieni vuoksi suunnata itänaapuriin taas pitkän tauon jälkeen ja jättää paikalliseen tapaan suuremmat suunnitelmat laatimatta, sillä spontaani matkailu on myös itsessään varsin terapeuttista seitsemän päivän työputken jälkeen. Seikkailu sai alkaa torstai-iltana Kampista bussilla kohti Pietaria, josta matka tavalla tai toisella taittuisi Karjalan tasavallan pääkaupunkiin Petroskoihin.

7,5 tunnin bussimatkalla sain pian kuulla jo muutaman ilouutisen, sillä vanha matkatoverini Helsingistä liittyisi seuraani Pietarissa jo seuraavana aamuna. Majoituksen tarjoaisi puolestaan itäkarjalainen tuttavani ja määränpääksemme valikoituisi Vieljärven karjalaiskylä, jossa Nuori Karjala-niminen yhdistys järjestäisi kansanjuhlat parin päivän kuluttua. Vierustoverikseni bussissa sattui myös Sahalinin saarella syntynyt opiskelijatyttö, joka kertoili yön aikana ensimmäisestä ulkomaanmatkastaan Helsinkiin ja varsin kriittisistä ajatuksistaan Venäjän nykytilaa kohtaan.

Tunnelma Venäjälle saavuttuani olikin varsin jännittävä ja odottavainen, ja aamuinen kiertokävely hiljentyneessä Pietarissa nosti odotukset korkealle. Itäkarjalainen tuttavani päätti aloittaa aamun tarjoamalla heti aimo annoksen kondensoidulla maidolla päällystettyjä lettuja ja ensimmäistä Venäjällä näkemääni suodatinkahvia, jonka keittämistä paikalliset eivät tosin itse ymmärtäneet. Suomalainen kaverini saapuisi myös pian Suomen juna-asemalle ja junaliput järjestyisivät illan yöjunaan, jonka lähtöä edeltäisi kierros Pietarin uusissa panimoravintoloissa.

Venäjän junien platskart-vaunut on tunnettu halpuudestaan ja ”ihmisläheisyydestään”, sillä matkustajat nukkuvat yhä avoimissa vaunuissa, joissa konduktööri kiertää herättämässä ihmiset aamulla. Halvoista matkoista nauttivat erityisesti vihaiset mummot, joiden on vaikea sietää etenkään ulkomaalaisia vieraita läheisyydessään. Matkani toinen yö kuluikin lähes yhtä vähäisillä yöunilla kuin edeltävä bussimatkakin, sillä junavaunun ikkunoita ei jostain syystä saanut avata yöllä, ja lämpötila vaunun sisällä nousi +27 asteeseen, mikä paikallisia mummoja ei jostain syystä haitannut ollenkaan. Paluumatka saisi järjestyä jollain paremmalla tavalla, mutta jätimme tarkemmat suunnitelmat toistaiseksi laatimatta.

Petroskoin kaupunki tervehti meitä heti helteisellä säällään ja suomenkielisillä teksteillään, sillä kaupungin virallisina kielinä olivat vielä 1950-luvulla suomi ja venäjä. Kaupungin pääkadun lähes jokaisessa rakennuksessa näytti majailleen joku Suomesta paennut kommunistijohtaja ja Äänisjärven edessä kohosi vieläpä suuri Otto Wille Kuusisen patsas. Suomalais-karjalaisen vivahteen aisti myös kaupungin pienissä kojuissakin, sillä perunaiset karjalanpiirakat ovat kaupungin suosituinta herkkua ja monesti kaduille on jätetty erilaisia mainostekstejä suomeksi. Stalinistinen arkkitehtuuri loi myös tunteen siitä, että olisimme saapuneet jonkinlaiseen Suomen pohjoiskorealaiseen vaihtoehtoversioon.

Vaikkei Petroskoi eroa rakenteeltaan juuri muista venäläisistä provinsiaalikaupungeista, on se silti katukuvaltaan huomattavasti vehreämpi kuin moni muu venäläinen kaupunki, ja sen kaduilla on säilynyt paljon vanhaa puuarkkitehtuuria. Ilmanlaatu juna-aseman ja Äänisjärven väliin sijoittuvassa keskustassa on myös harvinaisen raikas kovan tuulen takia ja kaupungissa on myös monta mukavaa puistoa. Petroskoin ”fasisteilta vapauttamista” juhlistavat sotamuistomerkit ovat myös varsin huvittavia, sillä Äänislinnaa ei miehittänyt toisen maailmansodan aikana suinkaan Saksan, vaan Suomen armeija.

On myös historiallista sattumaa, ettei Petroskoista aikoinaan tullut osaa itsenäistä Suomea, sillä sata vuotta sitten Itä-Karjala oli vielä lähes kauttaaltaan karjalankielistä aluetta. 1920-luvun vaihteen heimosodissa suomalaiset joukot etenivätkin parhaillaan Petroskoin porteille asti Prääsään, mutta ongelmiksi koituivat etenkin paikallisväestön välinpitämättömyys ja punaisten ylivoima. Kaavaillun Suur-Suomen kolmen kannaksen raja olisi kulkenut idässä nykyistä Stalinin kanavaa pitkin Syvärillä ja Äänisjärven pohjoispuolella ja sen puolustaminen olisi kieltämättä ollut helpompaa myöhempien sotien kannalta. On tosin muistettava, että paikallinen karjalaisväestö on ollut aina uskonnoltaan ortodoksista, ja se lojaalius on täten kohdistunut ensisijaisesti Venäjään.

Nykyään Petroskoin väestö on myös varsin sekoittunutta ja sen alueelle on neuvostoaikana siirretty väkeä etenkin Valko-Venäjän alueelta. Suomalaisia kasvonpiirteitä paikallisilla näkee enää harvoin ja suomen kieltä näkee pääasiassa vanhoissa muistolaatoissa. Kaupungissa toimii silti suomenkielinen näytelmäteatteri, karjalainen perinneravintola ja Kalevala-niminen elokuvateatteri, jota koristaa yhä erikoinen seppä Ilmarisen kommunistiversio, jolla sampoa takova vasara yhdistyy sirppinä nousevaan tulenlieskaan. Kalevala on ylipäätään venäläisten nuorten keskuudessa huomattavasti suuremmassa suosiossa kuin Suomessa, mihin vaikuttaa myös osaltaan se, että Lönnrotin keräämät runot olivat pääasiassa peräisin juuri itäkarjalaisista runokylistä.

Kävelimme myös useilla suomalaisten kommunistisankarien mukaan nimetyillä kaduilla, joista keskeisimpänä toimii ”ulitsa Antikainena”, joka risteää Petroskoin keskustassa Lenin valtakadun kanssa. Jokainen punaisten suomalaisten sympatisoija voikin verrata kyseistä maisemaa Suomen katukuvaan ja pohtia, miltä koko Suomi nykyään näyttäisi Otto Wille Kuusisen ja Toivo Antikaisen työläisversiona. Vilkaisu Äänisjärvelle päin sai myös usein miettimään, miltä kyseinen maisema vaikutti aikanaan kaupunkia miehittäneille suomalaissotilaille, joille kyseessä saattoi olla 1940-luvulla heidän ensimmäinen ulkomaanmatkansa. Kyseiset teemat olivatkin laajalti esillä kohdattuamme illan tullen Ilomantsista saapuneen suomalaisryhmän, jonka kanssa vietimme humoristisen illan yhdessä Petroskoin pääkadun ravintoloista. Seuraavaksi kohteeksemme valikoituisi aamulla Suomen entisen itärajan lähellä sijaitseva Vieljärvi, jonne siirtyminen oli tosin yhä kysymysmerkkinä.

]]>
11 http://tonistenstrm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/240854-havaintoja-ita-karjalasta-osa-i#comments Kulttuuri Kalevala Karjala Matkailu Sukukansat Venäjä Thu, 03 Aug 2017 08:14:22 +0000 Toni Stenström http://tonistenstrm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/240854-havaintoja-ita-karjalasta-osa-i
Suomalainen Petroskoi ☆ Финский Петрозаводск http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/235666-suomalainen-petroskoi-finskii-petrozavodsk <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Kuten melko yleisesti tiedetään, 1920- ja 1930-luvulla Karjalaan muutti tuhansia suomalaisia, niin Suomesta, USA:sta kuin Kanadasta. Suomalaisyhteisö vaikutti monella alalla: politiikassa, armeijassa, taloudessa, urheilussa ja kulttuurissa. Tunnemme vain muutaman sen ajan vaikuttajan nimen, kun suurin osa on jäänyt unholaan. Oheinen, tuore ja hieno &quot;Suomalainen Petroskoi&quot; -ohjelma kiertää kaupunginosia, jotka liittyivät suomalaisten elämään kauan sitten.</p><p><strong>Suomalainen Petroskoi ☆ Финский Петрозаводск </strong>&nbsp;(23:41 min):</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/Wueh1AQX9-A?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/Wueh1AQX9-A?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p><strong>Post scriptum</strong>: Tämä <a href="http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/122872-sandarmoh">SANDARMOH-blogi</a> liittyy hyvin läheisesti aiheeseen....</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuten melko yleisesti tiedetään, 1920- ja 1930-luvulla Karjalaan muutti tuhansia suomalaisia, niin Suomesta, USA:sta kuin Kanadasta. Suomalaisyhteisö vaikutti monella alalla: politiikassa, armeijassa, taloudessa, urheilussa ja kulttuurissa. Tunnemme vain muutaman sen ajan vaikuttajan nimen, kun suurin osa on jäänyt unholaan. Oheinen, tuore ja hieno "Suomalainen Petroskoi" -ohjelma kiertää kaupunginosia, jotka liittyivät suomalaisten elämään kauan sitten.

Suomalainen Petroskoi ☆ Финский Петрозаводск  (23:41 min):

https://www.youtube.com/watch?v=Wueh1AQX9-A&s=1

Post scriptum: Tämä SANDARMOH-blogi liittyy hyvin läheisesti aiheeseen....

]]>
13 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/235666-suomalainen-petroskoi-finskii-petrozavodsk#comments Kulttuuri Karjala Kulttuurimaisema Naapurit Neuvostoliitto Venäjä Fri, 14 Apr 2017 06:49:57 +0000 Ilmari Schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/235666-suomalainen-petroskoi-finskii-petrozavodsk
Jelli-mummon kivenkova kohtalo.. http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/220748-jelli-mummon-kivenkova-kohtalo <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Vuonninen (Vuonnini/Voinitsa/Войница)&nbsp;on vienankarjalaiskylä, joka sijaitsee heti Suomussalmen itärajan takana, Juntusrannan korkeudella. Kylä on siitä tärkeä ja keskeinen, että juuri siellä&nbsp;Elias Lönnrot tapasi perinteentaitaja Vaassila Kieleväisen. Vaassilan kanssa käymänsä keskustelun perusteella Lönnrot sai idean koota keräämästään kansanrunoudesta Kalevala-eepoksen.</p><p>Heti Neuvostoliiton romahduksen jälkeen kävin ensimmäisen kerran Vuonnisessa ja sen jälkeen satoja kertoja maatalouteen liittyvillä lähialuematkoilla. Siihen aikaan tarmokas Eino Lettijev aloitti fermeriuransa sen jälkeen kun yksityismaatalous oli taas tehty mahdolliseksi. Einon maatilataloudessa asuivat myös hänen inkeriläisvaimonsa Lidia sekä iäkäs äitinsä, Jelena Lettijeva eli &quot;Jelli-mummo&quot;. Toissa päivänä Jellin kivenkova kohtalo nousi taas päivänvaloon kun tapasin sattumalta hänen pojanpoikansa, Vova Lettijevin, joka ajaa taksia Kostamuksessa. Puhuimme hänestä. Se mitä tapahtui Neuvostoliiton romahduksen seurauksena on sen verran karua, että siitä pitäisi kertoa ellei muuten niin ainakin sisukkaan karjalaismummon kunniaksi ja muistoksi...</p><p>Kun Jelli oli ehtinyt 91 vuoden ikään hänellä todettiin toisessa jalassa kuolio. Ambulanssi vei hänet Kalevalan piirisairaalaan, joka siihen aikaan kärsi hyvin pahasta raha- ja lääkepulasta. Lääkäri totesi, että jalan amputaatio on pakko tehdä ja niin tehtiinkin.....ilman puudutusta (ei suinkaan ilkeydestä vaan yksinkertaisesti siitä syystä, ettei ollut puudutusainetta). Kun Jelli tuotiin myöhemmin takaisin Einon ja Lidian maatilaan, hän manasi, että &quot;<em>olisivat edes tarjonneet kunnon vodkapullon ennen sitä toimenpidettä!</em>&quot;.&nbsp;</p><p>Vuodet kuluivat, kunnes 96-vuotiaan Jellin toiseen jalkaan ilmestyi kuolio. Siitä hetkestä hän jätti syömättä ja juomatta vaikka kotiväki siihen päätökseen yritti vielä vaikuttaa. &quot;<em>Tuota temppua ei tehdä minulle toista kertaa!</em>&quot;, olivat hänen sanansa. Pian tuon jälkeen Jelli siunattiin Vuonnisen hautausmaahan, joka sijaitsee muutama sataa metriä Vuonnisen risteyksestä Lonkan eli Suomussalmen Juntusrannan suuntaan, metsän sisällä tien oikealla puolella. Kepeät mullat hänelle ja syvä kumarrus. Käyn laskemassa hänelle kukkia seuraavalla ohikulkumatkallani.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuonninen (Vuonnini/Voinitsa/Войница) on vienankarjalaiskylä, joka sijaitsee heti Suomussalmen itärajan takana, Juntusrannan korkeudella. Kylä on siitä tärkeä ja keskeinen, että juuri siellä Elias Lönnrot tapasi perinteentaitaja Vaassila Kieleväisen. Vaassilan kanssa käymänsä keskustelun perusteella Lönnrot sai idean koota keräämästään kansanrunoudesta Kalevala-eepoksen.

Heti Neuvostoliiton romahduksen jälkeen kävin ensimmäisen kerran Vuonnisessa ja sen jälkeen satoja kertoja maatalouteen liittyvillä lähialuematkoilla. Siihen aikaan tarmokas Eino Lettijev aloitti fermeriuransa sen jälkeen kun yksityismaatalous oli taas tehty mahdolliseksi. Einon maatilataloudessa asuivat myös hänen inkeriläisvaimonsa Lidia sekä iäkäs äitinsä, Jelena Lettijeva eli "Jelli-mummo". Toissa päivänä Jellin kivenkova kohtalo nousi taas päivänvaloon kun tapasin sattumalta hänen pojanpoikansa, Vova Lettijevin, joka ajaa taksia Kostamuksessa. Puhuimme hänestä. Se mitä tapahtui Neuvostoliiton romahduksen seurauksena on sen verran karua, että siitä pitäisi kertoa ellei muuten niin ainakin sisukkaan karjalaismummon kunniaksi ja muistoksi...

Kun Jelli oli ehtinyt 91 vuoden ikään hänellä todettiin toisessa jalassa kuolio. Ambulanssi vei hänet Kalevalan piirisairaalaan, joka siihen aikaan kärsi hyvin pahasta raha- ja lääkepulasta. Lääkäri totesi, että jalan amputaatio on pakko tehdä ja niin tehtiinkin.....ilman puudutusta (ei suinkaan ilkeydestä vaan yksinkertaisesti siitä syystä, ettei ollut puudutusainetta). Kun Jelli tuotiin myöhemmin takaisin Einon ja Lidian maatilaan, hän manasi, että "olisivat edes tarjonneet kunnon vodkapullon ennen sitä toimenpidettä!". 

Vuodet kuluivat, kunnes 96-vuotiaan Jellin toiseen jalkaan ilmestyi kuolio. Siitä hetkestä hän jätti syömättä ja juomatta vaikka kotiväki siihen päätökseen yritti vielä vaikuttaa. "Tuota temppua ei tehdä minulle toista kertaa!", olivat hänen sanansa. Pian tuon jälkeen Jelli siunattiin Vuonnisen hautausmaahan, joka sijaitsee muutama sataa metriä Vuonnisen risteyksestä Lonkan eli Suomussalmen Juntusrannan suuntaan, metsän sisällä tien oikealla puolella. Kepeät mullat hänelle ja syvä kumarrus. Käyn laskemassa hänelle kukkia seuraavalla ohikulkumatkallani.

 

]]>
5 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/220748-jelli-mummon-kivenkova-kohtalo#comments Vapaa-aika Karjala Neuvostoliitto Venäjä Tue, 02 Aug 2016 07:48:19 +0000 Ilmari Schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/220748-jelli-mummon-kivenkova-kohtalo
Karjalan Tasavallan päivä - 11.6.2016 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/218353-karjalan-tasavallan-paiva-1162016 <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p>Koska hyvät naapuruussuhteet (venäjäksi: добрососедство)&nbsp;ovat meille edelleen tärkeät ja <em>Suomussalmen kunnan itäraja edustaa yli 10 % valtakunnan itärajasta</em>, kävi eilen pieni delegaatiomme tutustumassa Karjalan Tasavallan päivään (день республики карелии), joka vietettiin tällä kertaa heti rajan toisella puolella, Kostamuksessa. Kyse oli varsin suuresta kansanjuhlasta, jonka järjestely toimii hienosti. Emme olleet ainoat kunniavieraat, Kuhmon ja Kajaanin edustuksen ohella, vaan paikalla oli peräti &quot;Venäjän kakkosmies&quot;, turvallisuusneuvoston puheenjohtaja <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%B0%D1%82%D1%80%D1%83%D1%88%D0%B5%D0%B2,_%D0%9D%D0%B8%D0%BA%D0%BE%D0%BB%D0%B0%D0%B9_%D0%9F%D0%BB%D0%B0%D1%82%D0%BE%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87">Nikolai Platonovitsh Patrushev</a> sekä Karjalan presidentti <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Hudilainen">Aleksander Hudilainen</a>, jonka suomen kielen taito osoittautui erinomaiseksi. Vaikka sää oli kylmä, niin hyttysiä ei ollut lainkaan eikä liioin sadettakaan. Ohessa muutamia kuvia mukavasta tapahtumasta.</p><p>&nbsp;</p><p>(aiheeseen <a href="http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2009/09/27/kuusiveto-uralilla-karjalan-halki">löysästi liittyvä blogi</a>; ks. kuva 11)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koska hyvät naapuruussuhteet (venäjäksi: добрососедство) ovat meille edelleen tärkeät ja Suomussalmen kunnan itäraja edustaa yli 10 % valtakunnan itärajasta, kävi eilen pieni delegaatiomme tutustumassa Karjalan Tasavallan päivään (день республики карелии), joka vietettiin tällä kertaa heti rajan toisella puolella, Kostamuksessa. Kyse oli varsin suuresta kansanjuhlasta, jonka järjestely toimii hienosti. Emme olleet ainoat kunniavieraat, Kuhmon ja Kajaanin edustuksen ohella, vaan paikalla oli peräti "Venäjän kakkosmies", turvallisuusneuvoston puheenjohtaja Nikolai Platonovitsh Patrushev sekä Karjalan presidentti Aleksander Hudilainen, jonka suomen kielen taito osoittautui erinomaiseksi. Vaikka sää oli kylmä, niin hyttysiä ei ollut lainkaan eikä liioin sadettakaan. Ohessa muutamia kuvia mukavasta tapahtumasta.

 

(aiheeseen löysästi liittyvä blogi; ks. kuva 11)

]]>
7 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/218353-karjalan-tasavallan-paiva-1162016#comments Vapaa-aika Karjala Venäjä Sun, 12 Jun 2016 13:38:04 +0000 Ilmari Schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/218353-karjalan-tasavallan-paiva-1162016
Koulukarttaa korjattiin talvisodan jälkeen - luovutetut alueet jäivät Suomeen? http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/213499-koulukarttaa-korjattiin-talvisodan-jalkeen-luovutetut-alueet-jaivat-suomeen <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p><strong>Vuoden 1940</strong> koulukarttapainoksessa on <strong>13.3. loppuneen talvisodan</strong> rauhansopimuksen realiteetteja näemmä kunnioitettu konkreettisen toteavasti. Uusi aluejako näkyi <em>Viipurin läänin, Hankoniemen ja itäisen Sallan erottamisena</em> rajaviivoin muusta Suomineidosta. Voidaankin kysyä, olisivatko nykyajan aluemenetyksistä kärsineet maat/valtiot valmiit näin nopeaan tosiasioiden eli <em>de facto</em> vieraan vallan tekemän laittoman sotilaallisen miehityksen ja anschluss-haltuunoton tunnustamiseen ns. mukisematta. Siis, vaikka Valvontakomissiokaan ei vielä tuolloin ollut käskyttämässä? Karttatekniset merkintäkäytännöt tosin herättävät uusnaiivissa nykymaallikossa myös hämmennystä. Palaan niihin lopussa linkittäen rajansiirtojen tilannesuhteellisuuden koodisymboliikkapähkäilyyn.</p><p>Kynä otettiin siis kauniiseen käteen tolkun ammattimaisin ottein. Näin, vaikka 76 vuotta sitten kartan piirtäminen ja myös korjailu/retusointi olivat vielä huomattavasti vaivalloisempaa leikkaa/liimaa-puuhaa kuin fotosoppailu nykyisin teini-ikäisille virtuaalimaailmojen koodaajille. Toki tuon ajan rajojarikkovat pienet punaiset miehetkään eivät onnistuneet raivoisista yrityksistä huolimatta valtaamaan Viipuria eivätkä Hankoa tai Sallaakaan ennen kuin sota oli jo ohi ja käytettävissä hybridigeopoliittista pakotearsenaalia. Sen yhdennentoista maahantunkeutujan ilmaantumisen myötä parantuneen neuvotteluaseman ja edelleen jatkuneen <em>Molotov - Ribbentrop</em> -sopimuksen salaisen lisäturvatakuu-option avulla Stalin saneli 400.000 kansalaisemme kotiseudun osaksi suurta ja mahtavaa neuvostomaata.</p><p>Hyväksyivätkö tosiaan vaikkapa <strong>Georgia </strong>loppuvuodesta <strong>2008 </strong>tai <strong>Ukraina </strong>vuoden <strong>2014 </strong>kuluessa kohtalonsa samaan tapaan myös kartanpiirtämisnäkymien suhteen? <em>Evakkoja </em>sielläkin on kulkenut eri suuntiin enemmän tai vähemmän katkerina, mutta onko kartanpiirtäjien korjausurakoista kuultu muuten kuin ylikansallisen <em>Googlen</em> Krim-linjauksia kauhistellen? Muistelen, ettei uusista virallisista karttajulkaisuista ole uutisoitu, eli eivät ne siellä ehkä hyväksy rajojensiirtoa. Ei ole taidettu hyväksyä virallisesti kansainvälisessä yhteisössäkään lukuunottamatta paria <strong>Putinin </strong>mielistelijävaltiota. <strong>Stalinhan </strong>muuten hänkin oli hyökännyt <strong>1939 </strong>ilman sodanjulistusta ja uhriaan syyllistäen, Hitlerin liittosopimukseen perustuen. Itänaapuri erotettiin siksi Kansainliitostakin, eikä Terijoen (nyk. &quot;<strong>Zelenogorsk</strong>&quot;) hallitusta kelpuutettu sinne ensinkään enempää kuin Donetskin Kansantasavaltaa YK:hon.</p><p>Ajallisesti <strong>Etelä-Ossetiaa</strong> ja <strong>Krimiä</strong> parempia vertauskohtia olisivat tässä ehkä Japanin <strong>Kuriilien </strong>ja Saksan Königsbergin (nyk. &quot;<strong>Kaliningrad</strong>&quot;) menetys Neuvostoliitolle 1945. Ajallisesti, mutta muuten huonompia. Japani ja Saksa kun olivat itse sodanaloittaja-imperialistivaltoina samalla tavalla kuin Neuvostoliittokin itse vastuussa sotaanjoutumisestaan seuraamuksineen. Niillä oli koko ajan useampia muitakin optioita kuin pienillä &#39;<em>täivaltioilla</em>&#39; kuten Viro, Tanska, Norja ja Suomi. Ensin mainitut valitsivat luovuttamisen sopimusteitse (vrt. <strong>Jo Nesbøn </strong><em>Miehitetty</em>) kun taas joukkoahdisteltu Suomineito puolueettomana ja liittoutumattomana päätti turvautua itsenäiseen puolustautumiseen.</p><p><u><strong>Mutta</strong></u>, otsikon ytimeen palataksemme: Mitä arvelette sen tosiseikan merkitsevän, että <strong>talvisodan jälkeen julkaistussa koulukartassa on venäläisten miehittämät alueet erotettu muusta Suomineidosta valtakunnanrajaa hennommalla viivoitusmerkinnällä?</strong> Siis Viipurin läänin, Hankoniemen ja itäisen Sallan alueet samoin kuin <em>kartalle vain vaivoin mahtumaan saatu</em> Petsamon pohjoisin kärki Kalastajasaarentokin esitettiin edelleen ikään kuin Suomen osina.<br />&nbsp;<br />Rajaviivat niiden ja muun Suomen välillä ovat kyllä selvästi näkyvät, mutta silminnähden ohuempina jotenkin läänijakoon tms. maansisäiseen&nbsp; merkitykseen viittaavat. Nuo alueethan oli rauhansopimuksen mukaisesti luovutettu naapurimaalle. Hankoniemi tosin oli &quot;vain&quot; <em>annettu vuokralle sotilastukikohtakäyttöön</em>. Se puoltaisi ehkä ohuempaa rajaviivaa. Sielläkin kyllä hallintaoikeuden siirto miehittäjille toisaalta oli käytännössä yhtä ilmeinen ja selvä kuin Karjalassamme, missä ihmisten kodit ja julkiset laitokset omittiin surutta ja täysin maahantunkeutujien mielivaltaiseen <em>neuvostokäyttöön</em> eikä kelpo vuokralaisten tapaan ja velvoittein hoidettaviksi.</p><p>Ajateltiinkohan muissakin piireissä kuin Karjalan ja Hangon ja Sallan pakolaisten katkerissa mielissä, ettei tilanne ehkä/toivottavasti jää pysyväksi? <em>Stalin </em>ainakin ajatteli niin, koska hänen osuutensa Molotov - Ribbentrop- sopimuksen velvoittavimmasta klausuulista oli jäänyt Suomen kohdalla pahasti puolitiehen sovitusta. Hänellehän kuului <em>puolet Puolasta ja Baltian maat ja Suomi kokonaisuudessaan</em>. Miksi Suomen koulukartan 1940 perusteella Hankoniemen vuokra-alue mitä ilmeisimmin luettiin samaan kategoriaan kokonaan luovutettujen alueiden kanssa?</p><p>Olikohan jotain päätelty senkin pohjalta, että Viron kaikessa ystävyydessä Neuvostoliitolle 1940 luovuttamat rauhaa tuovat tukikohdat eivät tosielämässä kauankaan olleet tarkasti Puna-armeijan valtaa rajaavia alueita, vaan nopeasti koko maahan laajentavia? Joka tapauksessa niin Hangon vuokralaiset kuin Viipurin läänimmekin miehitysväki valmistautuivat jo täyttä päätä tulevaan uuteen hyökkäykseen. Suomineito olikin laillisessa sotatilassa yhtäjaksoisesti 1939-47.</p><p>Voisimmeko ehkä nähdä koulukartan 1940 rajaviivasymboliikassa jotain loogista yhteyttä siihenkin, että vuoden 1942 kartassa nuo jonkin verran ohuemmat/hennommat viivat ovat jo hieman erilaiset: Neuvostoliiton 1940 miehittämät, <em>vuonna 1941 takaisin vapautetut alueet</em> on erotettu muusta Suomineidosta entistä hennommin, läpikuultavaksi häivytetyllä rajaviivalla -&nbsp; ks. suuriresoluutioisina kuvatiedostoina sivulla <a href="http://www.viestihopeat.fi/karttoja-1921-42"><strong>Karttoja 1921-42</strong></a> &nbsp;</p><p><br /><strong>Lue myös: </strong></p><p><a href="http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/212523-suomineito-tayttaa-pian-100-vuotta-olemmekohan-valmiit" target="_blank">Suomineito täyttää pian 100 vuotta - olemmekohan valmiit? </a></p><p><a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189769-helsingin-sanomat-provosoi-venajaa-133-talvisodan-vuosipaivana" target="_blank">Helsingin Sanomat provosoi Venäjää 13.3. talvisodan vuosipäivänä!</a> (huom! sat.sark.var.)</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuoden 1940 koulukarttapainoksessa on 13.3. loppuneen talvisodan rauhansopimuksen realiteetteja näemmä kunnioitettu konkreettisen toteavasti. Uusi aluejako näkyi Viipurin läänin, Hankoniemen ja itäisen Sallan erottamisena rajaviivoin muusta Suomineidosta. Voidaankin kysyä, olisivatko nykyajan aluemenetyksistä kärsineet maat/valtiot valmiit näin nopeaan tosiasioiden eli de facto vieraan vallan tekemän laittoman sotilaallisen miehityksen ja anschluss-haltuunoton tunnustamiseen ns. mukisematta. Siis, vaikka Valvontakomissiokaan ei vielä tuolloin ollut käskyttämässä? Karttatekniset merkintäkäytännöt tosin herättävät uusnaiivissa nykymaallikossa myös hämmennystä. Palaan niihin lopussa linkittäen rajansiirtojen tilannesuhteellisuuden koodisymboliikkapähkäilyyn.

Kynä otettiin siis kauniiseen käteen tolkun ammattimaisin ottein. Näin, vaikka 76 vuotta sitten kartan piirtäminen ja myös korjailu/retusointi olivat vielä huomattavasti vaivalloisempaa leikkaa/liimaa-puuhaa kuin fotosoppailu nykyisin teini-ikäisille virtuaalimaailmojen koodaajille. Toki tuon ajan rajojarikkovat pienet punaiset miehetkään eivät onnistuneet raivoisista yrityksistä huolimatta valtaamaan Viipuria eivätkä Hankoa tai Sallaakaan ennen kuin sota oli jo ohi ja käytettävissä hybridigeopoliittista pakotearsenaalia. Sen yhdennentoista maahantunkeutujan ilmaantumisen myötä parantuneen neuvotteluaseman ja edelleen jatkuneen Molotov - Ribbentrop -sopimuksen salaisen lisäturvatakuu-option avulla Stalin saneli 400.000 kansalaisemme kotiseudun osaksi suurta ja mahtavaa neuvostomaata.

Hyväksyivätkö tosiaan vaikkapa Georgia loppuvuodesta 2008 tai Ukraina vuoden 2014 kuluessa kohtalonsa samaan tapaan myös kartanpiirtämisnäkymien suhteen? Evakkoja sielläkin on kulkenut eri suuntiin enemmän tai vähemmän katkerina, mutta onko kartanpiirtäjien korjausurakoista kuultu muuten kuin ylikansallisen Googlen Krim-linjauksia kauhistellen? Muistelen, ettei uusista virallisista karttajulkaisuista ole uutisoitu, eli eivät ne siellä ehkä hyväksy rajojensiirtoa. Ei ole taidettu hyväksyä virallisesti kansainvälisessä yhteisössäkään lukuunottamatta paria Putinin mielistelijävaltiota. Stalinhan muuten hänkin oli hyökännyt 1939 ilman sodanjulistusta ja uhriaan syyllistäen, Hitlerin liittosopimukseen perustuen. Itänaapuri erotettiin siksi Kansainliitostakin, eikä Terijoen (nyk. "Zelenogorsk") hallitusta kelpuutettu sinne ensinkään enempää kuin Donetskin Kansantasavaltaa YK:hon.

Ajallisesti Etelä-Ossetiaa ja Krimiä parempia vertauskohtia olisivat tässä ehkä Japanin Kuriilien ja Saksan Königsbergin (nyk. "Kaliningrad") menetys Neuvostoliitolle 1945. Ajallisesti, mutta muuten huonompia. Japani ja Saksa kun olivat itse sodanaloittaja-imperialistivaltoina samalla tavalla kuin Neuvostoliittokin itse vastuussa sotaanjoutumisestaan seuraamuksineen. Niillä oli koko ajan useampia muitakin optioita kuin pienillä 'täivaltioilla' kuten Viro, Tanska, Norja ja Suomi. Ensin mainitut valitsivat luovuttamisen sopimusteitse (vrt. Jo Nesbøn Miehitetty) kun taas joukkoahdisteltu Suomineito puolueettomana ja liittoutumattomana päätti turvautua itsenäiseen puolustautumiseen.

Mutta, otsikon ytimeen palataksemme: Mitä arvelette sen tosiseikan merkitsevän, että talvisodan jälkeen julkaistussa koulukartassa on venäläisten miehittämät alueet erotettu muusta Suomineidosta valtakunnanrajaa hennommalla viivoitusmerkinnällä? Siis Viipurin läänin, Hankoniemen ja itäisen Sallan alueet samoin kuin kartalle vain vaivoin mahtumaan saatu Petsamon pohjoisin kärki Kalastajasaarentokin esitettiin edelleen ikään kuin Suomen osina.
 
Rajaviivat niiden ja muun Suomen välillä ovat kyllä selvästi näkyvät, mutta silminnähden ohuempina jotenkin läänijakoon tms. maansisäiseen  merkitykseen viittaavat. Nuo alueethan oli rauhansopimuksen mukaisesti luovutettu naapurimaalle. Hankoniemi tosin oli "vain" annettu vuokralle sotilastukikohtakäyttöön. Se puoltaisi ehkä ohuempaa rajaviivaa. Sielläkin kyllä hallintaoikeuden siirto miehittäjille toisaalta oli käytännössä yhtä ilmeinen ja selvä kuin Karjalassamme, missä ihmisten kodit ja julkiset laitokset omittiin surutta ja täysin maahantunkeutujien mielivaltaiseen neuvostokäyttöön eikä kelpo vuokralaisten tapaan ja velvoittein hoidettaviksi.

Ajateltiinkohan muissakin piireissä kuin Karjalan ja Hangon ja Sallan pakolaisten katkerissa mielissä, ettei tilanne ehkä/toivottavasti jää pysyväksi? Stalin ainakin ajatteli niin, koska hänen osuutensa Molotov - Ribbentrop- sopimuksen velvoittavimmasta klausuulista oli jäänyt Suomen kohdalla pahasti puolitiehen sovitusta. Hänellehän kuului puolet Puolasta ja Baltian maat ja Suomi kokonaisuudessaan. Miksi Suomen koulukartan 1940 perusteella Hankoniemen vuokra-alue mitä ilmeisimmin luettiin samaan kategoriaan kokonaan luovutettujen alueiden kanssa?

Olikohan jotain päätelty senkin pohjalta, että Viron kaikessa ystävyydessä Neuvostoliitolle 1940 luovuttamat rauhaa tuovat tukikohdat eivät tosielämässä kauankaan olleet tarkasti Puna-armeijan valtaa rajaavia alueita, vaan nopeasti koko maahan laajentavia? Joka tapauksessa niin Hangon vuokralaiset kuin Viipurin läänimmekin miehitysväki valmistautuivat jo täyttä päätä tulevaan uuteen hyökkäykseen. Suomineito olikin laillisessa sotatilassa yhtäjaksoisesti 1939-47.

Voisimmeko ehkä nähdä koulukartan 1940 rajaviivasymboliikassa jotain loogista yhteyttä siihenkin, että vuoden 1942 kartassa nuo jonkin verran ohuemmat/hennommat viivat ovat jo hieman erilaiset: Neuvostoliiton 1940 miehittämät, vuonna 1941 takaisin vapautetut alueet on erotettu muusta Suomineidosta entistä hennommin, läpikuultavaksi häivytetyllä rajaviivalla -  ks. suuriresoluutioisina kuvatiedostoina sivulla Karttoja 1921-42  


Lue myös:

Suomineito täyttää pian 100 vuotta - olemmekohan valmiit?

Helsingin Sanomat provosoi Venäjää 13.3. talvisodan vuosipäivänä! (huom! sat.sark.var.)

 

]]>
3 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/213499-koulukarttaa-korjattiin-talvisodan-jalkeen-luovutetut-alueet-jaivat-suomeen#comments Kulttuuri Karjala Kartta Suomen Itsenäisyyden juhlavuosi 2017 Talvisota Venäjä-Suomi raja Fri, 11 Mar 2016 17:16:41 +0000 Veikko Savolainen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/213499-koulukarttaa-korjattiin-talvisodan-jalkeen-luovutetut-alueet-jaivat-suomeen
Suomineito täyttää pian 100 vuotta - olemmekohan valmiit? http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/212523-suomineito-tayttaa-pian-100-vuotta-olemmekohan-valmiit <div class="field field-type-number-integer field-field-image-permission"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> No permission </div> </div> </div> <p><strong>Kansalaiset</strong> on kutsuttu mukaan tulevan yhteisen suurjuhlamme valmistelutalkoisiin näillä sanoin:&nbsp;<strong> </strong></p><p><strong>&quot;</strong>Suomen valtiollisesta itsenäistymisestä tulee vuonna 2017 kuluneeksi 100 vuotta. <a href="http://suomifinland100.fi/info/" target="_blank"><strong>Valtioneuvoston kanslia on asettanut projektin</strong></a>, jonka tavoitteena on synnyttää kiinnostava ja mukaansatempaava 100-vuotisjuhlavuosi.&nbsp; Projekti pyrkii lisäämään <em>yhteistä ymmärrystä</em> Suomen valtiollisesta <em>itsenäistymisestä </em>ja kansakunnan <em>kehityksestä </em>... Juhlavuoden tavoitteena on välittää <em>tietoa</em>, edistää <em>oppimista </em>ja luoda edellytyksiä sitouttavalle <em>keskustelulle </em>...&nbsp; satavuotisjuhlavuosi <strong>2017 on sukupolvemme merkittävin juhlavuosi</strong>. Se antaa mahdollisuuden <em>ymmärtää</em> <em>mennyttä</em>, kokea vuosi yhdessä ja luoda suuntaa Suomen <em>tulevaisuuteen</em>. -<strong> Lämpimästi tervetuloa mukaan!&quot;<em>&nbsp; </em></strong></p><p><strong>- </strong>Olemmehan ottaneet kopin? Vai jäikö heitetty kutsu ehkä huomaamatta, tai tuliko heitetyksi paluupostissa takaisin?&nbsp; Jos kaduntallaajan kontribuutioita oikein pyytämällä pyydetään, niin moukkamaista olisi oikopäätä kääntää selkäänsä tai jättää juttu hymähtäen silleen. - Jos Sinut on ehkä joskus kutsuttu <strong>Linnan juhliin</strong> tai olet ollut nurkilla kuokkimassa, olet jo tullut nähdyksi ja kai riittävän panoksesikin antanut kykyjesi mukaan. Mutta jos tunnet piston sydämessäsi jostain vielä tekemättömästä ja uskot, että itsenäisyyden täysi vuosisata sittenkin on jopa nykytilanteemme jonkinasteisesta ahdinkoluonteestakin huolimatta juhlimisen väärtti, älä jää tuleen makaamaan. Ei ne muut taaskaan välttämättä tee kaikkea puolestasi.</p><p>No, mitäs &#39;tietoa ja oppimisen mahdollisuutta menneen ymmärtämiselle ja tulevaisuuden suunnan luomiselle ja sitouttavalle keskustelulle&#39; meillä sitten olisi tuoda sukupolvemme merkittävimmän juhlavuoden esityslistalle? Jos ei ihan päiväkohtaisia teemoja nyt tiirailtaisi vuosisataperspektiivillä, niin jotain suurempaa mutta koko ajan mukana olevaa ja aitoa pitäisi olla. <strong>Karttaa vilkaisten tuli mieleen</strong>, että hei, kaikki eivät taida edes muistaa Suomineidon olleen itsenäistyttyään alkuperäisessä virallistetussa kaikille sopineessa luomuasussaan, joka joutui sittemmin joukkoahdistelijoiden retuuttamaksi ja repimäksi.</p><p><strong>Alkuperäisestä Suomineidosta</strong> on julkaistu <strong>verkossa </strong><strong>rohkea </strong>ja harvinaisen tarkka <strong>kuva</strong>, joka ei jätä paljoa mielikuvituksen varaan kriittisimmiltäkään paikoiltaan. Eikä neitosella näyttäisi tosiaan olevan mitään häpeilemistä ilman rihmankiertämääkään tässä <strong>paljastavassa </strong>korkearesoluutioisessa otoksessa hyvin esilletulevien luomu-muotojensa suhteen - <em>päinvastoin</em>! Jälkikäteen ulkopuolisten sadistipuoskareiden brutaalisti tekemät korjausleikkaukset kokonaisen raajan amputointeineen eivät ole mitenkään korostaneet tai parantaneet oikeita piirteitä (eikä varsinkaan irtireväistyjen osien elinkelpoisuutta), <strong>katso vaikka itse</strong>: &nbsp; <a href="http://viestihopeat.fi/karttoja-1921-42"><strong>http://viestihopeat.fi/karttoja-1921-42 *</strong></a></p><p>Linkin takaa avautuvassa kuvassa esitetään täysin avoimesti mm. kouluissamme käytetty kartta, jossa näkyvät alkuperäisen itsenäisen Suomineidon virallisesti vuoteen 1947 asti voimassa olleet rajat. Tuolloinhan liitettiin itänaapurimme osaksi <strong>Stalinin </strong>aloittamien talvi- ja jatkosodan avulla meiltä ryöstetyt ja Neuvostoliiton laittomasti anschluss-miehittämät alueet Viipurin lääni, Petsamo, Salla-Kuusamon itäosa ja Suomenlahden saaret (sivulla on enemmänkin korkearesoluutioisia kuvia ym. mielenkiintoista taustoitusta).</p><p>Ja jos aito ja alkuperäinen Suomineito-kulta on joltakulta päässyt unohtumaan, tässä myös lyhyt infopläjäys eli<strong> pieni kertaus: </strong></p><p>- Itsenäistyneen Suomen <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Tarton_rauha">rajat sovittiin neuvotteluteitse</a> naapurien ja Kansainliiton kanssa 1920<br />- itänaapurin kanssa allekirjoitettiin <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ja_Neuvostoliiton_hy%C3%B6kk%C3%A4%C3%A4m%C3%A4tt%C3%B6myyssopimus">hyökkäämättömyyssopimus 1932<br />- </a><a href="https://www.youtube.com/watch?v=9IFmBQS8FDc" target="_blank">Voiton päivän paraati 1939</a> syksyn yleisinternatsionaalissa&nbsp;<br />- <a href="http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1414555952183">punainen suur-Suomi-hanke</a> 1939...<br />- <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/mainilan-laukauksista-75-vuotta/4558154">Mainilan laukaukset</a> 1939<br />- <a href="http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/12/04/mainilan-laukaukset-eivat-olleet-ainoa-talvisotaa-edeltanyt-provokaatio">Kalastajasaarennon pienet vihreät miehet</a> 1939<br />- <a href="http://yle.fi/uutiset/suomen_kaupunkien_pommitus_alkoi_75_vuotta_sitten__talvisodan_vaiheet_kootusti_elavassa_arkistossa_ja_twitterissa/7660295">Suomen suuri isänmaallinen puolustussota</a> 1939 - 1944<br />- (lain mukaisessa <a href="http://www.tpk.fi/ahtisaari/fin/instituutio/manninen_2.html#4.9" target="_blank">sotatilassa yhtäjaksoisesti 30.11.1939 - 26.9.1947)</a><br />- <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Matkustajakone_Kalevan_pudotus" target="_blank">(matkustajakone Kalevan pudotus</a> välirauhakesänä 1940)<br /><a href="http://www.tpk.fi/ahtisaari/fin/instituutio/manninen_2.html#4.9" target="_blank">- </a><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Siirtov%C3%A4ki">420 000 maansisäistä pakolaista</a> - edes rauhannobelisti Ahtisaarella ei vieläkään kotiinpaluuoikeutta!<br />- Neuvosto<a href="http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2008/11/vaiettu-sota-partisaanien-uhrit.html" target="_blank">partisaanien tyypillisiä</a> sankaritekoja<br />- kipeät leikkaukset/<a href="http://prokarelia.net/images/kartta.pdf">amputaatio 1940 - 47 </a>(ks. myös <em>karttasivulinkki</em>* tekstin alla)<br />- kenraali Adolf Ehrnrooth 2003: &quot;<a href="http://prokarelia.net/en/?x=artikkeli&amp;article_id=459&amp;author=10">Oikeat rajat pitäisi palauttaa</a>&quot;.</p><p>Suomen suuren isänmaallisen puolustussodan 1939-44 jälkeen 1947 amputoitu <em>torso</em>-Suomi ei ole saanut pakkoluovutettuja alueitaan takaisin vielä neljännesvuosisata Neuvostoliiton hajoamisen jälkeenkään. Evakot, edes presidentti ja rauhannobelisti Martti Ahtisaari, eivät ole päässeet paluumuuttamaan&nbsp; koti-Karjalaan. Kuitenkin Berliinin muuri on murtunut ja Baltian maat itsenäistyneet, ja kaikki vakuuttelevat olevansa myötämielisiä Suomeakin kohtaan. Pyöreitä täytettäessä hyväntahtoisuus ja sen näyttäminen ovat perinteisesti olleet hyvänä tapanakin kaikkialla maailmassa.</p><p><strong>- Kuinkahan naapurimme muistavat meitä 2017?</strong> Olisiko jollakulla jotain ehkä &#39;syytäkin&#39; johonkin erityisempään muistamiseen, ehkä lahjavelvoitteen perusteenakin pidettävää?&nbsp; <strong>Ruotsi </strong>antoi meille jonkinmoista apua 1940-luvulla ja otti duunareitammekin vastaan 60-70-luvuilla, joten heiltä emme kai voine kohtuudella odottaa enempiä nyt. <strong>Viron </strong>uudelleenitsenästymisestä on vielä niin lyhyt aika, ettei sieltäkään parane toivoa suuria varsinkaan kun he viettävät 100-vuotisjuhlaansa pian meidän jälkeemme ensimmäisen itsenäistymisvuotensa mukaan. Eivätkä nuo naapurit ole meille käsi sydämellä todeten mitään velkaakaan. <strong>Norjassa on ehdotettu Halti-tunturin huipun lahjoittamista Suomelle</strong>, kun maamme viettää vuonna 2017 itsenäisyytensä 100-vuotisjuhlaa. Lahjoituksen toteutuessa Suomen korkein kohta nousisi kertaheitolla peräti 7 (seitsemän)&nbsp; metriä ylemmäs - <a href="http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001052187.html" title="http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001052187.html">http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001052187.html</a> - No jaa. Kaunis ajatus, mutta lahjana lähinnä symbolinen.</p><p>Itäisen käsivarren eli <strong>Petsamon palauttaminen Suomineidolle</strong> Stalinin neuvostomiehityksen jälkeisestä venäläishallinnosta sitä vastoin merkitsisi oikeastikin huomattavasti enemmän monilla olennaisimmilla tasoilla tarkasteltuna. Ja tietysti <strong>Sallan - Kuusamon</strong> alueen palautus niin ikään Korvatuntureineen, Paanajärvineen ja Alakurtteineen - <strong>Karjalastamme </strong>puhumattakaan.</p><p>Asenne- ja mielikuvatasolla alkuperäisten alueidemme palautus mitä luultavimmin olisi omiaan parantamaan varsinkin itäisen naapurimme maabrändiä ja goodwillia. Se poistaisi merkittävästi sotien ja kylmän sodan kauden herättämiä ja uudempiakin epäluuloja ja luottamuspulaa. Sellaisistahan me ja itänaapurimme olemme tosiasiallisesti yhäkin kärsineet kauniista ystävyyspuheista ja vuosikymmenien virallisista kumppanuusliturgioista huolimatta. Kaikkien eri alueidemme palautusten taloudellisia, kulttuurisia, poliittisia ja muita vaikutuksia on pohdittu, laskeskeltu ja visioitu myös viileän asiantuntevasti eritellen. - Monipuolista kiihkotonta tarkastelua aihepiiristä yleisemminkin, lähtökohtaisesti win - win -pohjalta, löydät esim. <strong>Pro Karelian</strong> websivustolta <a href="http://prokarelia.net/fi" title="http://prokarelia.net/fi">http://prokarelia.net/fi</a> &nbsp;</p><p>Se tosiasia, että itänaapurissamme on juuri tätä nykyä totalitaristisväritteinen ja henkilönpalvontaan taipuvainen korruptoitunut sekurokratiahallinto, ei tarkoita sitä, että pakotteista ja isovenäläisten aggressioitten eskaloimisesta vastuullinen retrotsaari olisi ikuinen. <strong>Kremlin pesänjakajat</strong> ovat jo jonkin aikaa hahmotelleet skenaarioitaan mahdollisesti ihmiskasvoisemmastakin puolisuurvallasta, jolle kansan hyvinvointi ja oikeanlainen kunnia myös muun maailman silmissä voisivat olla arvossaan, ks. <a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016022521171167_ul.shtml" title="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016022521171167_ul.shtml">http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016022521171167_ul.shtml</a></p><p>Vaikkei <strong>Viipurin läänin, Petsamon, Itä-Sallan ja Suomenlahden saarien palauttaminen Suomineidolle</strong> ja alueiden nykyisen miehitysväen kotiuttaminen Rajajoen itäpuolelle näyttäisikään ihan lähitulevaisuuden asialta, on muistettava historian käänteiden ennalta-arvaamattomuus. Läheskään kaikki te ette varmaan odottaneet analyyttisen päättelyn ja empiiristen havaintojen pohjalta 1980-luvun puolivässä Neuvostoliiton hajoamista ja Baltian maiden irtaantumista venäläisvallasta?</p><p>Berliinin muurin murtuessa 1989 saatu idea alkuperäisen kokonaisen Suomineidon muotoisesta pinssistä ja riipuksesta kuvasi osaltaan tuon ajan itäeurooppalaisaktivistien reikälippuihin rinnastettavaa oikeudenmukaisuuteen katsovaa tulevaisuuden visiota, joka saattaa jossain vaiheessa vielä toteutua sekin. Mieltään voi ilmaista hillityn tyylikkäästikin, ilman meteliä ja uhoa. <strong>Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta 2017 odoteltaessa</strong> on hyvä kiinnittää asiaan huomiota sopivin tavoin, esimerkiksi Alkuperäinen Suomineito -<strong><em><a href="http://facebook.com/Viestihopeat.fi">pinssiä tai riipusta</a></em></strong> lähellä sydäntä kantaen ja esitellen - <em>muistetaan ja muistutetaan!&nbsp; </em></p><p>&nbsp;</p><p><strong>*&nbsp;&nbsp; Karttoja 1921-42 -sivulla</strong><strong> </strong>on valikoituna pikku kokoelma korkearesoluutioisia karttoja ym. aineistoa itsenäisyyden ajan eri vaiheista kunkin ajankohdan mielenkiintoisine yksityiskohtineen, kuten käsitteen Kainuunmeri käyttö sekä Viipurin ja Pietarin kaupungin ja eteläisen naapurimaamme nimikäytännöt oikeinkirjoituksineen. &nbsp;Suomen käsikartan toisessa <strong>painoksessa vuodelta 1921</strong> esimerkiksi on Inkerinmaalla suurkaupunki, jonka nimi tuolloin oli <em>Petrograd</em>/St.Peterbourg/Pietari. <strong>Vuoden 1924 painoksessa</strong> Pietarin Petrograd-nimi oli<em> </em>hieman pidempään säilynyt <em>Leningrad </em> ja etelänaapurimme oli Vironmaa. Talvisodan jälkeen <strong>1940 julkaistussa koulukartassa</strong> <em>Neuvostoliiton miehittämät alueet</em> Viipurin lääni, Hankoniemi ja itä-Salla on <em>erotettu muusta Suomineidosta valtakunnanrajaa hennommalla punaviivalla</em>, ja Petsamo Kalastajasaarentoa lukuunottamatta on vielä vapaa. Vuoden <strong>1942 </strong>kartassa on Neuvostoliiton 1940 miehittämät, vuonna 1941 <em>takaisinvapautetut </em>alueet erotettu muusta Suomineidosta läpikuultavaksi häivytetyllä rajaviivalla (Itä-Karjalaahan ei missään vaiheessa liitetty osaksi Suomea, vaan vain omat alueet palautettiin).<br />- Ks. &gt; <a href="http://www.viestihopeat.fi/karttoja-1921-42"><strong>Karttoja 1921-42</strong></a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>P.S.</strong> &nbsp;&quot;<em><strong>Valvontakomissio</strong> esitti 13.3.1945 vaatimuksen, jonka mukaan Suomen viranomaisten oli luovutettava kaikki Neuvostoliitolle kuuluvia alueita koskevat mittakaavaltaan 1:400 000 olevat ja sitä tarkemmat kartat sekä niihin liittyvät mittaus- ym. oheisaineistot. Vaatimus ei perustunut rauhansopimukseen. Suomesta luovutettiin syksyyn 1945 mennessä Neuvostoliittoon yli 16 miljoonaa karttaa ja ilmakuvaa, jotka koskivat rauhansopimuksessa menetettyjä alueita sekä Itä-Karjalaa ja muita Neuvostoliiton alueita. Vaatimusta oli kuitenkin mahdotonta noudattaa täydellisesti, minkä vuoksi siinä tarkoitettuja karttoja on suomalaisissa viranomais- ja yksityisarkistoissa tänäkin päivänä.</em>&quot;<br />- <strong>Maanmittauslaitos&nbsp;</strong><br />&nbsp;</p><p><strong>UUSI BLOGI</strong> 11.3.2016:&nbsp;</p><p><a href="http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/213499-koulukarttaa-korjattiin-talvisodan-jalkeen-luovutetut-alueet-jaivat-suomeen" target="_blank">Koulukarttaa korjattiin talvisodan jälkeen - luovutetut alueet jäivät Suomeen?</a>&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>P.P.S.</strong>&nbsp;&nbsp;Tv-elokuva Tarton rauhanneuvotteluista 1920 Yle Areenassa juhlavuoden aikana nähtävissä&nbsp;<br /><a href="http://areena.yle.fi/1-2019549?autoplay=true " title="http://areena.yle.fi/1-2019549?autoplay=true ">http://areena.yle.fi/1-2019549?autoplay=true </a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansalaiset on kutsuttu mukaan tulevan yhteisen suurjuhlamme valmistelutalkoisiin näillä sanoin: 

"Suomen valtiollisesta itsenäistymisestä tulee vuonna 2017 kuluneeksi 100 vuotta. Valtioneuvoston kanslia on asettanut projektin, jonka tavoitteena on synnyttää kiinnostava ja mukaansatempaava 100-vuotisjuhlavuosi.  Projekti pyrkii lisäämään yhteistä ymmärrystä Suomen valtiollisesta itsenäistymisestä ja kansakunnan kehityksestä ... Juhlavuoden tavoitteena on välittää tietoa, edistää oppimista ja luoda edellytyksiä sitouttavalle keskustelulle ...  satavuotisjuhlavuosi 2017 on sukupolvemme merkittävin juhlavuosi. Se antaa mahdollisuuden ymmärtää mennyttä, kokea vuosi yhdessä ja luoda suuntaa Suomen tulevaisuuteen. - Lämpimästi tervetuloa mukaan!" 

- Olemmehan ottaneet kopin? Vai jäikö heitetty kutsu ehkä huomaamatta, tai tuliko heitetyksi paluupostissa takaisin?  Jos kaduntallaajan kontribuutioita oikein pyytämällä pyydetään, niin moukkamaista olisi oikopäätä kääntää selkäänsä tai jättää juttu hymähtäen silleen. - Jos Sinut on ehkä joskus kutsuttu Linnan juhliin tai olet ollut nurkilla kuokkimassa, olet jo tullut nähdyksi ja kai riittävän panoksesikin antanut kykyjesi mukaan. Mutta jos tunnet piston sydämessäsi jostain vielä tekemättömästä ja uskot, että itsenäisyyden täysi vuosisata sittenkin on jopa nykytilanteemme jonkinasteisesta ahdinkoluonteestakin huolimatta juhlimisen väärtti, älä jää tuleen makaamaan. Ei ne muut taaskaan välttämättä tee kaikkea puolestasi.

No, mitäs 'tietoa ja oppimisen mahdollisuutta menneen ymmärtämiselle ja tulevaisuuden suunnan luomiselle ja sitouttavalle keskustelulle' meillä sitten olisi tuoda sukupolvemme merkittävimmän juhlavuoden esityslistalle? Jos ei ihan päiväkohtaisia teemoja nyt tiirailtaisi vuosisataperspektiivillä, niin jotain suurempaa mutta koko ajan mukana olevaa ja aitoa pitäisi olla. Karttaa vilkaisten tuli mieleen, että hei, kaikki eivät taida edes muistaa Suomineidon olleen itsenäistyttyään alkuperäisessä virallistetussa kaikille sopineessa luomuasussaan, joka joutui sittemmin joukkoahdistelijoiden retuuttamaksi ja repimäksi.

Alkuperäisestä Suomineidosta on julkaistu verkossa rohkea ja harvinaisen tarkka kuva, joka ei jätä paljoa mielikuvituksen varaan kriittisimmiltäkään paikoiltaan. Eikä neitosella näyttäisi tosiaan olevan mitään häpeilemistä ilman rihmankiertämääkään tässä paljastavassa korkearesoluutioisessa otoksessa hyvin esilletulevien luomu-muotojensa suhteen - päinvastoin! Jälkikäteen ulkopuolisten sadistipuoskareiden brutaalisti tekemät korjausleikkaukset kokonaisen raajan amputointeineen eivät ole mitenkään korostaneet tai parantaneet oikeita piirteitä (eikä varsinkaan irtireväistyjen osien elinkelpoisuutta), katso vaikka itse:   http://viestihopeat.fi/karttoja-1921-42 *

Linkin takaa avautuvassa kuvassa esitetään täysin avoimesti mm. kouluissamme käytetty kartta, jossa näkyvät alkuperäisen itsenäisen Suomineidon virallisesti vuoteen 1947 asti voimassa olleet rajat. Tuolloinhan liitettiin itänaapurimme osaksi Stalinin aloittamien talvi- ja jatkosodan avulla meiltä ryöstetyt ja Neuvostoliiton laittomasti anschluss-miehittämät alueet Viipurin lääni, Petsamo, Salla-Kuusamon itäosa ja Suomenlahden saaret (sivulla on enemmänkin korkearesoluutioisia kuvia ym. mielenkiintoista taustoitusta).

Ja jos aito ja alkuperäinen Suomineito-kulta on joltakulta päässyt unohtumaan, tässä myös lyhyt infopläjäys eli pieni kertaus:

- Itsenäistyneen Suomen rajat sovittiin neuvotteluteitse naapurien ja Kansainliiton kanssa 1920
- itänaapurin kanssa allekirjoitettiin hyökkäämättömyyssopimus 1932
-
Voiton päivän paraati 1939 syksyn yleisinternatsionaalissa 
- punainen suur-Suomi-hanke 1939...
- Mainilan laukaukset 1939
- Kalastajasaarennon pienet vihreät miehet 1939
- Suomen suuri isänmaallinen puolustussota 1939 - 1944
- (lain mukaisessa sotatilassa yhtäjaksoisesti 30.11.1939 - 26.9.1947)
- (matkustajakone Kalevan pudotus välirauhakesänä 1940)
- 420 000 maansisäistä pakolaista - edes rauhannobelisti Ahtisaarella ei vieläkään kotiinpaluuoikeutta!
- Neuvostopartisaanien tyypillisiä sankaritekoja
- kipeät leikkaukset/amputaatio 1940 - 47 (ks. myös karttasivulinkki* tekstin alla)
- kenraali Adolf Ehrnrooth 2003: "Oikeat rajat pitäisi palauttaa".

Suomen suuren isänmaallisen puolustussodan 1939-44 jälkeen 1947 amputoitu torso-Suomi ei ole saanut pakkoluovutettuja alueitaan takaisin vielä neljännesvuosisata Neuvostoliiton hajoamisen jälkeenkään. Evakot, edes presidentti ja rauhannobelisti Martti Ahtisaari, eivät ole päässeet paluumuuttamaan  koti-Karjalaan. Kuitenkin Berliinin muuri on murtunut ja Baltian maat itsenäistyneet, ja kaikki vakuuttelevat olevansa myötämielisiä Suomeakin kohtaan. Pyöreitä täytettäessä hyväntahtoisuus ja sen näyttäminen ovat perinteisesti olleet hyvänä tapanakin kaikkialla maailmassa.

- Kuinkahan naapurimme muistavat meitä 2017? Olisiko jollakulla jotain ehkä 'syytäkin' johonkin erityisempään muistamiseen, ehkä lahjavelvoitteen perusteenakin pidettävää?  Ruotsi antoi meille jonkinmoista apua 1940-luvulla ja otti duunareitammekin vastaan 60-70-luvuilla, joten heiltä emme kai voine kohtuudella odottaa enempiä nyt. Viron uudelleenitsenästymisestä on vielä niin lyhyt aika, ettei sieltäkään parane toivoa suuria varsinkaan kun he viettävät 100-vuotisjuhlaansa pian meidän jälkeemme ensimmäisen itsenäistymisvuotensa mukaan. Eivätkä nuo naapurit ole meille käsi sydämellä todeten mitään velkaakaan. Norjassa on ehdotettu Halti-tunturin huipun lahjoittamista Suomelle, kun maamme viettää vuonna 2017 itsenäisyytensä 100-vuotisjuhlaa. Lahjoituksen toteutuessa Suomen korkein kohta nousisi kertaheitolla peräti 7 (seitsemän)  metriä ylemmäs - http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001052187.html - No jaa. Kaunis ajatus, mutta lahjana lähinnä symbolinen.

Itäisen käsivarren eli Petsamon palauttaminen Suomineidolle Stalinin neuvostomiehityksen jälkeisestä venäläishallinnosta sitä vastoin merkitsisi oikeastikin huomattavasti enemmän monilla olennaisimmilla tasoilla tarkasteltuna. Ja tietysti Sallan - Kuusamon alueen palautus niin ikään Korvatuntureineen, Paanajärvineen ja Alakurtteineen - Karjalastamme puhumattakaan.

Asenne- ja mielikuvatasolla alkuperäisten alueidemme palautus mitä luultavimmin olisi omiaan parantamaan varsinkin itäisen naapurimme maabrändiä ja goodwillia. Se poistaisi merkittävästi sotien ja kylmän sodan kauden herättämiä ja uudempiakin epäluuloja ja luottamuspulaa. Sellaisistahan me ja itänaapurimme olemme tosiasiallisesti yhäkin kärsineet kauniista ystävyyspuheista ja vuosikymmenien virallisista kumppanuusliturgioista huolimatta. Kaikkien eri alueidemme palautusten taloudellisia, kulttuurisia, poliittisia ja muita vaikutuksia on pohdittu, laskeskeltu ja visioitu myös viileän asiantuntevasti eritellen. - Monipuolista kiihkotonta tarkastelua aihepiiristä yleisemminkin, lähtökohtaisesti win - win -pohjalta, löydät esim. Pro Karelian websivustolta http://prokarelia.net/fi  

Se tosiasia, että itänaapurissamme on juuri tätä nykyä totalitaristisväritteinen ja henkilönpalvontaan taipuvainen korruptoitunut sekurokratiahallinto, ei tarkoita sitä, että pakotteista ja isovenäläisten aggressioitten eskaloimisesta vastuullinen retrotsaari olisi ikuinen. Kremlin pesänjakajat ovat jo jonkin aikaa hahmotelleet skenaarioitaan mahdollisesti ihmiskasvoisemmastakin puolisuurvallasta, jolle kansan hyvinvointi ja oikeanlainen kunnia myös muun maailman silmissä voisivat olla arvossaan, ks. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016022521171167_ul.shtml

Vaikkei Viipurin läänin, Petsamon, Itä-Sallan ja Suomenlahden saarien palauttaminen Suomineidolle ja alueiden nykyisen miehitysväen kotiuttaminen Rajajoen itäpuolelle näyttäisikään ihan lähitulevaisuuden asialta, on muistettava historian käänteiden ennalta-arvaamattomuus. Läheskään kaikki te ette varmaan odottaneet analyyttisen päättelyn ja empiiristen havaintojen pohjalta 1980-luvun puolivässä Neuvostoliiton hajoamista ja Baltian maiden irtaantumista venäläisvallasta?

Berliinin muurin murtuessa 1989 saatu idea alkuperäisen kokonaisen Suomineidon muotoisesta pinssistä ja riipuksesta kuvasi osaltaan tuon ajan itäeurooppalaisaktivistien reikälippuihin rinnastettavaa oikeudenmukaisuuteen katsovaa tulevaisuuden visiota, joka saattaa jossain vaiheessa vielä toteutua sekin. Mieltään voi ilmaista hillityn tyylikkäästikin, ilman meteliä ja uhoa. Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta 2017 odoteltaessa on hyvä kiinnittää asiaan huomiota sopivin tavoin, esimerkiksi Alkuperäinen Suomineito -pinssiä tai riipusta lähellä sydäntä kantaen ja esitellen - muistetaan ja muistutetaan! 

 

*   Karttoja 1921-42 -sivulla on valikoituna pikku kokoelma korkearesoluutioisia karttoja ym. aineistoa itsenäisyyden ajan eri vaiheista kunkin ajankohdan mielenkiintoisine yksityiskohtineen, kuten käsitteen Kainuunmeri käyttö sekä Viipurin ja Pietarin kaupungin ja eteläisen naapurimaamme nimikäytännöt oikeinkirjoituksineen.  Suomen käsikartan toisessa painoksessa vuodelta 1921 esimerkiksi on Inkerinmaalla suurkaupunki, jonka nimi tuolloin oli Petrograd/St.Peterbourg/Pietari. Vuoden 1924 painoksessa Pietarin Petrograd-nimi oli hieman pidempään säilynyt Leningrad ja etelänaapurimme oli Vironmaa. Talvisodan jälkeen 1940 julkaistussa koulukartassa Neuvostoliiton miehittämät alueet Viipurin lääni, Hankoniemi ja itä-Salla on erotettu muusta Suomineidosta valtakunnanrajaa hennommalla punaviivalla, ja Petsamo Kalastajasaarentoa lukuunottamatta on vielä vapaa. Vuoden 1942 kartassa on Neuvostoliiton 1940 miehittämät, vuonna 1941 takaisinvapautetut alueet erotettu muusta Suomineidosta läpikuultavaksi häivytetyllä rajaviivalla (Itä-Karjalaahan ei missään vaiheessa liitetty osaksi Suomea, vaan vain omat alueet palautettiin).
- Ks. > Karttoja 1921-42

 

P.S.  "Valvontakomissio esitti 13.3.1945 vaatimuksen, jonka mukaan Suomen viranomaisten oli luovutettava kaikki Neuvostoliitolle kuuluvia alueita koskevat mittakaavaltaan 1:400 000 olevat ja sitä tarkemmat kartat sekä niihin liittyvät mittaus- ym. oheisaineistot. Vaatimus ei perustunut rauhansopimukseen. Suomesta luovutettiin syksyyn 1945 mennessä Neuvostoliittoon yli 16 miljoonaa karttaa ja ilmakuvaa, jotka koskivat rauhansopimuksessa menetettyjä alueita sekä Itä-Karjalaa ja muita Neuvostoliiton alueita. Vaatimusta oli kuitenkin mahdotonta noudattaa täydellisesti, minkä vuoksi siinä tarkoitettuja karttoja on suomalaisissa viranomais- ja yksityisarkistoissa tänäkin päivänä."
- Maanmittauslaitos 
 

UUSI BLOGI 11.3.2016: 

Koulukarttaa korjattiin talvisodan jälkeen - luovutetut alueet jäivät Suomeen?  

 

P.P.S.  Tv-elokuva Tarton rauhanneuvotteluista 1920 Yle Areenassa juhlavuoden aikana nähtävissä 
http://areena.yle.fi/1-2019549?autoplay=true 

 

]]>
96 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/212523-suomineito-tayttaa-pian-100-vuotta-olemmekohan-valmiit#comments Kulttuuri Alkuperäinen Suomineito Karjala Kartta Vanhat valokuvat Ystävyyttä yli rajojen Thu, 25 Feb 2016 13:28:25 +0000 Veikko Savolainen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/212523-suomineito-tayttaa-pian-100-vuotta-olemmekohan-valmiit